Arvomme ohjaavat päätöksiämme ja toimintaamme perustavanlaatuisella tavalla. Tämän vuoksi luontokadon ehkäiseminen edellyttää syvällisiä muutoksia paitsi teknologioissa ja hallinnossa, myös arvoissa. Arvomuutos voidaan sysätä liikkeelle kasvatuksen avulla.
Epäitsekkäät, luontokeskeiset ja relationaaliset arvot ovat yhteydessä luonnosta huolehtimiseen
Arvomme vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten suhtaudumme luontoon ja pyrimmekö toimimaan ympäristömyönteisesti. Arvojen vaikutus toimintaan ei yleensä ole suora, vaan se kanavoituu toiminnaksi muiden tekijöiden, kuten maailmankuvan, luontosuhteen, tunteiden ja identiteetin kautta. Arvot vaikuttavat meihin sekä henkilökohtaisella että kulttuurisella tasolla.
Ympäristöpsykologisen ja -sosiologisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että hyväntahtoiset ja epäitsekkäät eli altruistiset arvot voivat ennustaa ympäristömyönteistä käyttäytymistä. Erityisesti luontoon kohdistuva altruismi – niin sanotut biosfääriset arvot – ovat vahvasti yhteydessä monenlaisiin ympäristötoimiin, kuten energiansäästöön ja kulutusvalintoihin.
Viime aikoina ympäristöpolitiikassa on puhuttu yhä enemmän ’relationaalisista’ arvoista. Näillä viitataan arvoihin, joiden lähde on ihmisen ja luonnon väliset merkitykselliset suhteet. Esimerkki relationaalisesta arvosta on ihmisen suhde hänelle tärkeään maisemaan tai metsään, josta ihminen haluaa pitää huolta ja joka voi olla tärkeä hänen identiteetilleen. Tällainen vastavuoroinen suhde tuottaa usein hyvinvointia sen molemmille osapuolille. Relationaalisten arvojen käsitteen kautta voidaan tavoittaa sellaisia luontoon liittyviä merkityksiä, jotka kytkeytyvät ihmisten arkiseen elämismaailmaan ja jotka tunnistetaan eri kulttuureissa.
Kasvatus ohjaa arvopohdintoihin ja luontoarvojen mukaiseen elämään
Arvot ovat melko pysyviä, mutta ne voivat muuttua elämän murroskohdissa. Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksessa oppijoita voidaan ikätasoisesti ohjata tunnistamaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan luontoon liittyviä arvojaan. Heitä voidaan myös auttaa ymmärtämään toisten ihmisten arvoja ja keskustelemaan arvokysymyksistä muita kunnioittavalla tavalla.
Arvomuutos voidaan sysätä liikkeelle myös kasvatuksen avulla.
Luontoarvojen ja toiminnan välillä on usein ristiriitoja. Vaikka arvomme olisivat luontokeskeiset, saatamme esimerkiksi ruokakaupassa jättää luomutuotteen hyllyyn, koska sen hinta on muita tuotteita korkeampi. Saatamme myös kokea, ettei omalla ostopäätöksellämme ole todellista merkitystä luontokadon torjumisessa.
Ympäristöpsykologinen tutkimus on kuitenkin tunnistanut useita tekijöitä, joiden avulla tämän arvojen ja toiminnan välisen kuilun voi ylittää. Esimerkiksi vahva luontosuhde ja luontoon liittyvä minäpystyvyyden kokemus voivat edesauttaa arvojen siirtymistä käytäntöön. Ne siis motivoivat toimimaan omien luontoarvojen mukaisesti.
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen avulla voidaan tukea vahvan luontosuhteen rakentumista. Eri ikäisille oppijoille voidaan myös tarjota kokemuksia merkityksellisestä, luontomyönteisestä toiminnasta. Tällaiset toimijuuskokemukset usein lisäävät minäpystyvyyttä ja rohkaisevat viemään omia arvoja käytäntöön myös omassa arjessa.
Väitöstutkimus arvojen merkityksestä ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkimuksessa
Hiljattain julkaistussa väitöstutkimuksessani pohdin arvojen ja maailmankuvien ilmenemistä ja merkityksiä ympäristö- ja kestävyyskasvatuksessa. Tutkimukseni kohteena oli kolme erilaista kasvatuskontekstia: varhainen suomalainen eläinsuojelukasvatus, kestävän kehityksen kasvatus suomalaisessa korkeakoulutuksessa ja ilmastokasvatus Kambodzassa.
Tulokseni osoittivat, että varhainen eläinsuojelukasvatus oli vahvaa arvokasvatusta, jonka tavoitteena oli edistää myötätuntoa eläimiä kohtaan. Näin kasvatus pyrki parantamaan eläinten hyvinvointia ja edistämään samalla lasten kasvua hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Tutkimieni yliopisto-opettajien käsitykset kestävästä kehityksestä olivat arvoperustaltaan varsin moniulotteisia, ja ne antoivat melko hyvän pohjan tieteidenväliselle ja moniarvoiselle kestävyysopetukselle. Kambodzalaisten yläkoululaisten ilmastohuolta ennusti erityisesti maailmankuva, jossa korostui usko ekokriisiin, sekä altruistinen huoli muista ihmisistä.
Väitöskirjani vahvisti aiempiin tutkimuksiin perustuvia näkemyksiä siitä, että ympäristöön liittyvät arvot, maailmankuvat, tieto ja tunteet ovat kytköksissä toisiinsa. Tämän vuoksi niitä on mielekästä tarkastella yhdessä. Tutkimus tuki aiempaa näkemystä siitä, että ymmärtämällä kasvattajien ja oppijoiden arvoja ja maailmankuvia voidaan paremmin ymmärtää heidän ympäristöön ja kestävyyteen liittyvää ajatteluaan ja huoltaan.
Ympäristö- ja kestävyyskasvatuksessa on jo pitkään tunnistettu arvojen merkitys kestävälle luontosuhteelle ja ympäristökansalaisuuden rakentumiselle. Kasvatuksella voikin olla paljon annettavaa luontoarvoja koskevalle työlle.
Monet vakiintuneet tavat hahmottaa arvoja ovat mielekkäitä ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkimuksessa. Esimerkiksi altruistiset eli epäitsekkäät arvot motivoivat sekä varhaisten suomalaisten luontokasvattajien suhdetta muunlajisiin eläimiin että kambodzalaisten yläkoululaisten ilmastohuolta. Niin sanottujen ihmiskeskeisten ja luontokeskeisten arvokategorioiden avulla voidaan selittää korkeakouluopettajien kestävyyskäsityksiä.
Tutkimus toi myös esille relationaalisia näkökulmia luonnon ja ihmisen väliseen suhteeseen ja luonnon arvoon. Vastavuoroinen suhde ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon välillä nähtiin oppimisen ja henkilökohtaisen kasvun mahdollistajana, hyvinvoinnin lähteenä ja elämän edellytyksenä. Relationaalisiin arvoihin liittyvää teoriaa on toistaiseksi hyödynnetty vain vähän ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkimuksessa ja opetuksessa. Se voisikin tarjota näille uusia ja rikastuttavia lähestymistapoja.
Arvo-osaaminen on ajankohtaista
Arvo-osaamisen merkitystä on tuotu esille ajankohtaisissa luontoon ja kestävyyteen liittyvissä ohjelmissa ja suosituksissa. Kasvattajille suunnattu EU:n kestävää kehitystä koskeva osaamiskehys GreenComp (Bianchi ym. 2022) nostaa kestävyysarvojen ilmentämisen yhdeksi neljästä tärkeimmästä kestävyyden osaamisalueesta.
Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES on viime vuonna julkaissut laajan raportin siitä, miten luonnon monimuotoisuuden monenlaiset arvot voidaan tunnistaa ja huomioida paremmin yhteiskunnassa (IPBES 2022). Raportin mukaan yksi keskeisistä keinoista on ympäristökasvatus.
Tutkijatohtori Henna Rouhiainen työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä. Hänen tutkimuksensa BIODIFUL-hankkeessa koskee sitä, miten luonnon monimuotoisuuden suojelua voidaan edistää kasvatuksen avulla.
Valokuvat: Henna Rouhiainen
Lähteitä:
Bianchi, G., Pisiotis, U., & Cabrera Giraldez, M. (2022). GreenComp The European sustainability competence framework (No. JRC128040). Joint Research Centre (Seville site).
Chan, K. M., Balvanera, P., Benessaiah, K., Chapman, M., Díaz, S., Gómez-Baggethun, E., … & Turner, N. (2016). Why protect nature? Rethinking values and the environment. Proceedings of the national academy of sciences, 113(6), 1462-1465.
Dietz, T., Fitzgerald, A., & Shwom, R. (2005). Environmental values. Annu. Rev. Environ. Resour., 30, 335-372.
IPBES (2022). Summary for Policymakers of the Methodological Assessment Report on the Diverse Values and Valuation of Nature of the Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services. Pascual, U., Balvanera, P., Christie, M., Baptiste, B., González-Jiménez, D., Anderson, C.B., Athayde, S., Barton, D.N., Chaplin-Kramer, R., Jacobs, S., Kelemen, E., Kumar, R., Lazos, E., Martin, A., Mwampamba, T.H., Nakangu, B., O’Farrell, P., Raymond, C.M., Subramanian, S.M., Termansen, M., Van Noordwijk, M., and Vatn, A. (eds.). IPBES secretariat, Bonn, Germany. https://doi.org/10.5281/zenodo.6522392
Pascual, U., Balvanera, P., Anderson, C. B., Chaplin-Kramer, R., Christie, M., González-Jiménez, D., … & Zent, E. (2023). Diverse values of nature for sustainability. Nature, 1-11.
Rouhiainen, H. Values and worldviews in environmental and sustainability education. Perspectives to their role and significance. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis sarja – Ser. AII osa – Tom. 401. Biologica – Geographica – Geologica. Turku 2023.
Rouhiainen, H., & Vuorisalo, T. (2019). Higher education teachers’ conceptions of sustainable development: implications for interdisciplinary pluralistic teaching. Environmental Education Research, 25(12), 1713-1730.
Rouhiainen, H., & Vuorisalo, T. (2014). In search for the ideological roots of non-formal environment-related education in Finland: the case of Helsinki Humane Society before World War II. Environmental Education Research, 20(2), 145-160.
