Moni saattaa kaupassa ostoksia tehdessään kiinnittää huomiota tietoihin erilaisten tuotteiden hiilijalanjäljistä ja pyrkiä tekemään ilmastonäkökulmasta parempia kulutusvalintoja. Entäpä jos valinnoissaan haluaisi ottaa huomioon myös vaikutukset luonnon monimuotoisuuden? Miten tällaista tietoa voisi saada tukemaan luonnonmonimuotoisuutta kunnioittavia kulutuspäätöksiä?
Suomalaiset huolissaan luontokadosta
Ylen Taloustutkimuksella teetättämän tuoreen selvityksen mukaan suomalaiset ovat yhtä huolissaan luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta. Tuotteiden ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljistä on olemassa runsaasti tietoa ja erilaisia laskureita. Halutessaan omaa kulutusta voi suunnata vähemmän ilmastoa kuormittavaan suuntaan. Sen sijaan, jos haluaa tehdä luonnonmonimuotoisuuden kannalta hyviä kulutusvalintoja, on tietoa paljon heikommin saatavilla.
Luonnonmonimuotoisuusvaikutusten mittaaminen ja ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää muutoksen näkökulmasta.”
Luonnonmonimuotoisuusjalanjäljen laskenta on hankalampaa kuin hiilijalanjäljen laskenta
Tähän ongelmaan on tartuttu yhä tiukemmin viime vuosina eri tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Erilaisia luonnonmonimuotoisuutta mittaavia laskentatapoja onkin kehitteillä lukuisia ja osa on jo käytössäkin. Haasteena laskentamenetelmän kehittämisessä hiilijalanjälkeen verrattuna on, että luontokatu aiheutuu useista tekijöistä, joista osaan liittyy vielä tietopuutteita laskennan näkökulmasta. Tuotteen hiilijalanjäljen laskennassa täytyy tietää, kuinka paljon tuotteen eri elinkaaren vaiheissa vapautuu kasvihuonekaasuja, eli hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia, eikä ole merkitystä missä päin maapalloa nämä kaasut vapautuvat, koska ilmastonmuutos on globaali ilmiö. Luontokadon taustalla vaikuttaa sen sijaan useat tekijät kuten maankäyttö, ilmastonmuutos, lajien suora hyödyntäminen, vieraslajit ja saastuminen. Lisäksi merkityksellistä on vieläpä sillä missä nämä vaikutukset maantieteellisesti tapahtuvat.
Luontokato aiheutuu useista eri tekijöistä
Suurin huomio luonnonmonimuotoisuusvaikutusten laskennassa on maankäytöllä, joka on tärkein ajuri luontokadon taustalla. Maan muokkaaminen viljelyä tai vaikkapa kaivosta varten muuttaa kasvien ja eliöiden elinolosuhteita ja alueen luonnollista ekosysteemiä. Luonnon monimuotoisuus ei ole jakautunut tasaisesti maapallolla vaan tyypillisesti kasvaa päiväntasaajaa kohden. Lisäksi on paljon alueita, joilla on kotoperäisiä lajeja eli lajeja, joita ei tavata missään muualla ja pienetkin muutokset niiden elinympäristössä voivat olla niille kohtalokkaita. Luontovaikutusten laskennassa pyritäänkin tyypillisesti sisällyttämään kolme keskeistä tekijää maankäytön näkökulmasta eli paljonko maa-alaa tarvitaan elinkaaren eri vaiheissa, miten maa-alojen käyttö vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja missä päin maapalloa nämä maa-alat sijaitsevat.
Tämän lisäksi eri laskentamenetelmissä on otettu huomioon vaihtelevasti muita luonnonmonimuotoisuuskadon ajureita, kuten ilmastovaikutukset, rehevöityminen ja makean veden käyttö. Suoraa hyödyntämistä tai vieraslaji vaikutuksia on toistaiseksi sisällytetty vähemmän eri menetelmiin.
On hyvin tärkeää, että luonnonmonimuotoisuusjalanjälki ottaisi huomioon mahdollisimman laajalti erilaisia luontokatoa aiheuttavia tekijöitä.
Jos esimerkiksi keskityttäisiin pelkkään maankäyttöön, monet fossiilienergian ketjut voisivat näyttää ”hyviltä” vaikka niiden luonnonmonimuotoisuusvaikutukset syntyvät ilmastonmuutoksen kautta. Mitä enemmän ja luotettavammin eri luontokatoa aiheuittavia tekijöitä laskentamalleihin voidaan ottaa mukaan sitä paremmin ne tukevat oikeiden päätösten tekoa.
Luonnonmonimuotoisuusvaikutusten mittaaminen ja ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää muutoksen näkökulmasta. Meidän täytyy tietää miten eri tuotteet vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, jotta voimme tehdä luonnonmonimuotoisuusnäkökulmasta parempia valintoja. Sen lisäksi meidän täytyy voida tunnistaa, miten voisimme muuttaa olemassa olevia tuotantoketjuja luonnonmonimuotoisuutta kunnioittavampaan suuntaan. Tähän haasteeseen tartutaan myös BIODIFUL-hankkeen työpaketissa kuusi. On arvioitu, että pelkkä uusien suojelualueiden perustaminen ei käännä luontokatoa, vaan tarvitsemme tueksi muutoksia myös nykyisiin tuotantotapoihin.
TkT Ville Uusitalo työskentelee apulaisprofessorina LUT-yliopiston kestävyysmuutoksen tutkimusryhmässä. Hän vetää BIODIFUL-hankkeessa työpakettia 6 ”Elonkirjovaikutusten mittaaminen”. Uusitaloa kiinnostaa erityisesti tuoteketjujen ympäristövaikutusten mittaaminen elinkaaren näkökulmasta. Mittaamisen avulla haitallisia ketjuja voidaan tunnistaa ja kehittää vähemmän ympäristöä kuormittavaan suuntaan.
