Luontokuvat ovat meille kaikille tuttuja; näemme niitä päivittäin sosiaalisessa mediassa, sanomalehdissä, kirjojen kuvituksissa ja mainoksissa. Luontokuvat tuovat eläimet, kasvit, ihmeelliset hyönteiset nähtäville, vaikka eläisimme keskellä kaupungin vilskettä. Usein luontokuvat herättävät ihastuksen ja ihmetyksen sekaisia tunteita; tuollaisiakin otuksia elää metsissä; lehvästön kätköissä, maan uumenissa.
Luontokuvat vaikuttavat monella tavalla. Ne ohjaavat tapaamme katsoa luontoa ja tehdä havaintoja. Luontokuvat heijastavat luontosuhdettamme omalla, hieman vaivihkaisella tavalla. Luontosuhde merkitsee ihmisen tai yhteisön tapaa suhtautua ympäröivään luontoon ajatusten, asenteiden ja tuntemusten tasolla.
– Keskeistä luontokuvassa on sen herättämät tunteet ja tunteiden aikaansaama muutoksen mahdollisuus. Kaikki luontokuvat eivät saa aikaan muutosta, vaan pikemminkin tuudittavat meidät sellaiseen ajatukseen, että luonnossa on kaikki hyvin, kun tuollaisiakin otuksia sieltä vielä löytyy, sanoo valokuvataitelija Marko Hämäläinen, jonka tapasin eräänä hieman sateisena päivänä keskisuomalaisen kulttuurikahvilan terassilla.
– Meillä on ajatus, että ihmisen pitää pelastaa luonto. Kääntäisin ajatuksen toisin päin ja mietin, ehtiikö luonto pelastaa meidät. Haluan säilyttää toivon kipinän, vaikka pahalta tilanne näyttää niin Suomessa kuin maailmallakin, hän jatkaa mietteliäästi.
Taidekuva kertoo enemmän kuin sanat
Taiteen kentällä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta on käsitelty jo vuosikymmeniä. Luontosuhteeseemme on kerrostunut ja punoutunut ideoita ja aatteita eri aikakausilta siitä, miten ihminen näkee itsensä suhteessa luontoon ja muihin eliölajeihin. Veden pintaan heijastuvat pilvet, auringonlasku järvimaisemassa, tummanvihreänä horisontissa siintävä metsä ovat suomalaisten kulttuurista luontokuvastoa, joka peilaa mielenmaisemaamme ja maailmankuvaamme.
– Taidekuva haastaa katsojaa pohtimaan suhdettaan luontoon ja kutsuu neuvottelemaan luontosuhteen uudelleen, uusista näkökulmista. Luonnossa myös paljon näkymätöntä, joka on korvaamattoman arvokasta itsessään. Paljon on sellaista, jota emme näe ja johon meillä ei ole edes sanoja. Minua kiinnostaa luonnossa hiljaisuus, hämäryyden arvokkuus, raikas ilma, Hämäläinen kertoo.
Taide ei osoittele tai määrää, vaan pikemminkin se kyseenalaistaa, haastaa, oivalluttaa ihmistä itseään, jopa yllättävistä näkökulmista, joka usein alkaa näkyvien asioiden katselusta ja ihmettelystä.
Ihmisen ja luonnon yhteiselo
Taiteen tarjoamat uudet näkökulmat voivat saada ihmisen miettimään ja muuttamaan omia käsityksiään luonnosta ja muista eliölajeista.
– Olen itse 1970-luvun lapsi, joten sellainen maailmanlopulla pelottelu ja ankara valistaminen herättää vastareaktion. Ehkä ilmastoahdistuskin on sukua tälle kokemukselle. Taide on hienovaraisempi tapa saada aikaan muutos, joka lähtee ihmisestä itsestään. Kun taide saa ihmisen tarkastelemaan ilmiötä uudesta näkökulmasta, herättää tunteen, siinä on myös toiminnan muutoksen mahdollisuus. Siihen uskon edelleen vahvasti, Hämäläinen jatkaa.
Tieteellisessä tutkimuksessa on luonnon, ihmisen ja kulttuurin välistä jakoa kyseenalaistettu. Jos luonto ja ihminen olisivatkin yhtä ja samaa elollisten olioiden monenkirjavaa joukkoa, jossa kaikilla lajeilla olisi oma pieni kolonsa ja paikkansa, niin silloin voisimme puhua kanssaelämisestä ja yhteiselosta – luontokeskeisestä maailmankuvasta. Luontokeskeisyys vaatii radikaalia muutosta tavassa hyödyntää luontoa omiin tarpeisiimme, sillä keskiöön nousevat muidenkin eliölajien tarpeet ja mahdollisuudet elää hyvää elämää.
Miltä maailmamme silloin näyttäisi, tuntuisi ja kuulostaisi? Taiteessa voidaan käsitellä ja työstää vaikeasti ymmärrettäviä asioita, kuten luonnon monimuotoisuutta tai luontokeskeistä maailmankuvaa moniaistisesti, ajatuksia virittävinä, oivalluttavina kokemuksina. Taide avaa uusia mahdollisia tulevaisuuksia ja ylläpitää toimintaan kannustavaa toivoa.
*****
Marko Hämäläinen on keskisuomalainen valokuvataiteilija ja dokumentaristi, joka toimi valokuvataiteen läänintaiteilijana vuosina 2018-2023 Keski-Suomessa. Hänen projektinsa Kenen Luonto? -valokuvanäyttely käsitteli uutta luontokuvaa sekä sen roolia yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä.
Kuva: Marko Hämäläinen
Tänä vuonna julkaistu Luontosuhteiden luonto – Taiteentutkimuksen ja ekologian näkökulmia -teos käsittelee luontosuhteen tutkimusta monitieteisesti. Teos on vapaasti luettavissa ja ladattavissa.
