Olisipa joulu niin saisi yölläkin syödä  

Lukuaika

Haetko vaihtelua jouluruokiin? Miten olisi Tudorien joulupiiras? Siihen tarvitaan paistettu kalkkuna, joka täytetään hanhella, joka on täytetty kanalla, joka on täytetty peltopyyllä, jonka sisällä on kyyhky. Ei ihan helppoa, mutta tekijälleen todennäköisesti vaivan arvoinen. 

Maalaus jossa tuudorien aikainen keittiö ja ruoan valmistusta.
Joachim Bueckelaer, 1566

Juhla määrittyy suhteessa arkeen: juhla on jotain muuta kuin arki, ja juhlaruoan täytyy poiketa normaalista paitsi määrässä myös laadussa. Koska Tudorit elivät yltäkylläisesti arkenakin, kävi juhlan tekeminen jo työstä. Ei ole helppoa olla… kuninkaan kokki! 

Suurimman osan ihmiskunnan historiaa ruoka on ollut niukkuustekijä. Himottua ja haluttua on ollut se ruoka, jota on ollut vaikeinta saada. Koska viimeiset viisi tuhatta vuotta maanviljelyskulttuureissa on syöty pääosin kasvituotteita, on liha luonnollisesti noussut ruoan arvoasteikossa korkeimmalle. Tätä kuvastaa Tudorienkin hillitön mässäily. 

Siinä, missä kuninkaallisten joulu vaati lihankäytön nostamista potenssiin viisi, riitti rahvaalle juhlan merkiksi, että pöydässä ylipäänsä oli lihaa. Yltäkylläisimmissä talouksissa tarjoilut olivat pöydässä läpi yön, mikä sekin korosti juhlan luonnetta rikkoessaan arjen tapoja. 

maalaus, jossa juhlaillallinen.
Alonso Sanchez Coello, 1579

Juhlaruoka on toki muutakin kuin mässäilyä. Se on myös kulttuuria, perinteitä, arvoja ja arvostuksia. Vaikka jouluruoka on ehkä niitä hitaimmin muuttuvia asioita, on sekin vuosikymmenten saatossa muuttanut muotoaan, ja vakiintunut nykymuotoonsa 1900-luvun alussa.  Laatikkoruoat, rosolli, monipuolinen kalakattaus sekä liha juhlapöydän kruununa ovat edelleen suurimmalle osalle tuttuja joulupöydän antimia.  Muutoin ruokapöydässä harvinaisen lihan rooli on ollut juhlassa merkittävä.  Se on ollut paistettu tai savustettu naudan, lampaan tai possun takajalka. 

Joulupöytään on valikoitunut muutoin harvoin tarjolla olevia herkkuja, ja arkisen ohrapuuron tilalle vaihtuu juhlapöydässä kanelilla maustettu riisipuuro manteleineen.  Arkena ei mussuteta makeaa, mutta juhlapöytään sopii kantaa kuivatuista tuontihedelmistä valmistettua väskynäsoppaa ja kahvipöytään kalliilla tuontimausteilla maustettuja piparkakkuja. Nämä tulivat osaksi tavallisten ihmistenkin joulutarjoilua, kun höyrylaivat 1800-luvun lopulla syrjäyttivät purjelaivat ja siirtomaatuotteet halpenivat alhaisempien kuljetuskustannusten seurauksena. 

Niukkuuden maailmassa juhlaruoan piti olla ylenpalttista, jotta oli juhla. Siinä suhteellisessa yltäkylläisyydessä, missä olemme viime vuosikymmenet eläneet, on tämä alkanut käydä haastavaksi. Kun kaikkea on saatavilla arjessakin, on juhlan osoittaminen ruokavalinnoilla mahdollista uusin tavoin: arvoposeeraus sosiaalisen viiteryhmän hyväksymien herkkujen äärellä on suorainainen mahdollisuus kaiken jo kokeilleelle jouluintoilijalle.  

Niukkuuden maailmassa juhlaruoan piti olla ylenpalttista, jotta oli juhla.

Vakavasti sanoen mässäilyn jääminen taakse tekee mahdolliseksi arvojen esiinmarssin juhlaruoassakin. Koska juhlaruoka on perinteisesti tehty jaettavaksi – pöydässä tai sittemmin sosiaalisessa mediassa – sen nauttijoilla on oltava vähintään alkeellinen yksimielisyys siitä, että pöydässä on jotain arjesta poikkeavaa ja arvostettua. Ruoka ei siis yhdistä, vaan ruoka kuvaa yhteyttä. 

Muuttuvassa maailmassa yhteys voi olla haastavaa löytää. Joulupöytään voi istahtaa kolme tai neljäkin sukupolvea, joiden näkemyksiä säätelevät elämänkokemuksen lisäksi kunkin oma sijoittuminen kiihtyvän muutostahdin tuottamiin yhteiskuntiin. Kun siis pihalla välkkyvät juhlaväen Tesla ja taakkapyörä, ja vaaterekissä roikkuu palttoita Uffista ja Ralf Laurenilta, voisi kenties koettaa tarjota jokaiselle jotakin samalla toivoen, että kenties ymmärrys vierustoveria kohtaan käy vatsan kautta. 

Niinpä perinteinen ja muuttuva maailma voisivat kohdata vaikkapa tällaisen ruokapöydän ääressä:  

  • Rosolli 
  • Imelletty perunalaatikko 
  • Lanttulaatikko 
  • Porkkanalaatikko 

Kalapöytä kotimaisista kestävästi kalastetuista tai kasvatetuista kaloista, esimerkiksi: 

  • Sinappisilakka 
  • Suutarinlohi 
  • Kylmäsavuhauki 
  • Graavattu kotimainen lohi tai kirjolohi 

Lisäksi:

  • Keitetyt luomuperunat 
  • Lihaa maun mukaan esimerkiksi luomukinkku, savustettu tai paistettu lampaan tai kauriin lapa, taikka riistakäristys.  
  • Joulupuuro kanelilla ja sokerilla, mutta ohrasta tai riisistä maun mukaan. Piilossa manteli tai oman mielen mukaan kotimainen luomuvaihtoehto. 
  • Väskynäsoppa kuivatuista luumuista taikka kuivatuista kotimaisista luomuomenista.  Kermavaahdolla tai vaahdotetulla kaurakermalla. 

Lähteet:    

Ritva Kylli 2021, Suomen Ruokahistoria – suolalihasta sushiin, Gaudeamus Oy. 

Suomen ruokatieto ry, www.ruokatieto.fi/ruokakulttuuri/nykypaivan-ruokajuhla/vuodenajat/talvi/joulu 

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Merkityksen merkitys

Tuttavani pohti työuransa seuraavaa askelta. Tulevassa työssä hänelle on keskeistä, että