Kukoistuksen käsite pohjautuu aristoteeliseen eli eudaimoniseen hyvinvointikäsitykseen hyvästä ja merkityksellisestä elämästä. Mutta mitä on hyvä ja merkityksellinen elämä ja miksi sen tavoitteleminen on nyt merkityksellisempää kuin koskaan? Entä mitä kestävä luontosuhde tarkoittaa ja miten se liittyy kukoistavaan elämään?
Positiivinen psykologia on kukoistavan elämän tiede
Positiivinen psykologia keskittyy onnellisuuden, hyvinvoinnin ja vahvuuksien – kukoistavan elämän (flourishing) – edistämiseen ja tieteelliseen tutkimiseen. Kukoistuksen käsite on noussut viime aikoina vahvasti esille positiivisen psykologian suosion kasvaessa tieteellisessä keskustelussa, työelämässä, opetussuunnitelmissa, koulutusohjelmissa ja mediassa. Ihmisillä on luontainen tarve ja halu parantaa vahvuuksiaan ja elämänsä eri osa-alueita sekä elää hyvää, onnellista ja merkityksellistä elämää. Positiivisen psykologian suosio perustuu siihen, että vahvuuksille ja myönteisille asioille rakentaminen on kokonaisvaltaisen ja pitkäkestoisen hyvinvoinnin kannalta merkityksellisempää kuin heikkouksiin ja puutteisiin keskittyminen.
Kukoistus koostuu useasta osa-alueesta; se on kokonaisvaltaisen ja positiivisen hyvinvoinnin tila, jossa ihminen käyttää vahvuuksiaan sekä toimii elinvoimaisimmillaan ja parhaimmillaan niin psykologisesti kuin sosiaalisesti. Kukoistus on kuitenkin enemmän kuin henkilökohtaisen onnellisuuden tai elämäntyytyväisyyden tunne. Kukoistavat ihmiset pyrkivät edistämään myös muiden ja ympäristön hyvinvointia: yhteistä hyvää. Kukoistavia ihmisiä ohjaa pyrkimys elää merkityksellistä ja elämisen arvoista elämää.
Kukoistavat ihmiset pyrkivät edistämään myös muiden ja ympäristön hyvinvointia: yhteistä hyvää. Kukoistavia ihmisiä ohjaa pyrkimys elää merkityksellistä ja elämisen arvoista elämää.
Aristoteleen eudaimonia tarkoittaa hyvin elettyä elämää
Kukoistuksen käsite pohjautuu aristoteeliseen eli eudaimoniseen hyvinvointikäsitykseen hyvästä ja merkityksellisestä elämästä. Siinä missä hedonismi määrittelee hyvinvoinnin onnellisuutena, nautintona ja mielihyvänä, eudaimonismin keskiössä on hyveet, merkityksellisyys ja itsensä toteuttaminen. Hyvä ja merkityksellinen elämä rakentuu monien itsessään arvokkaiden mutta keskenään yhteismitattomien osatekijöiden tasapainoisesta kokonaisuudesta – hyvin eletystä elämästä.
Eudaimonia kuvastaa ihmisen toimintaa. Se on elämäntapa, joka liittyy hyveiden mukaan elämiseen. Hyveet ovat eettisesti ja moraalisesti arvokkaita luonteenpiirteitä, kuten viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus. Ihminen elää hyvää ja onnellista elämää, kun hän pyrkii elämään hyveiden mukaisesti, toteuttaa itseään ja omaa potentiaaliaan parhaalla mahdollisella tavalla sekä pyrkii löytämään merkityksellisyyden elämälleen. Eudaimoniassa on kyse toiminnan hyvyydestä ja elämänlaadusta kokonaisuutena ei vain tunteesta.
Eudaimonia on askel kohti ekologisesti kestävämpää ja ylisukupolvien ulottuvaa hyvinvointia
Eudaimonisen elämäntavan mukaan eläminen ei ole aina helppoa ja vaivatonta, vaan edellyttää myös haastavia ponnistuksia, jotka voivat aiheuttaa jopa negatiivisia tunnereaktioita lyhyellä aikavälillä. Eudaimonisen hyvinvoinnin on kuitenkin todettu johtavan kokonaisvaltaisempaan ja pitkäkestoisempaan hyvinvointiin kuin hedonisen, välittömään nautintoon tähtäävän onnellisuuden. Monille meistä eudaimonisen elämäntavan omaksuminen edellyttää arvojen ja asenteiden uudelleen pohdiskelua, mikä voi parhaimmillaan johtaa nykyisten ajattelu- ja toimintatapojen muutoksiin koko yhteiskunnan tasolla. Hyveiden mukaan eläminen ja yhteisen hyvän edistäminen aikaansaavat myönteisiä tunteita. Ne ovat samalla ekologisesti kestävämmän ja ylisukupolvien ulottuvan hyvinvoinnin merkittävimpiä rakennusosia, joiden merkitys on korostunut entisestään ekologisen kestävyyskriisin kiihtyessä.
Ekologisen kestävyyskriisin taustalla on ihmisen eriytyminen luonnosta
Käsitykset luonnosta ja luontosuhteesta ovat muuttuneet ajan saatossa heijastellen kulloistakin maailmankuvaa, tiedon tasoa sekä ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä. Siinä missä antiikin ajalla ihminen käsitettiin osaksi luonnon suurta järjestystä ja harmoniaa, uuden ajan kynnyksellä välitön riippuvuus luonnosta väheni ja ihminen alettiin nähdä luonnosta erillisenä.
Sitran joulukuussa 2021 julkaiseman Ihminen osana elonkirjoa -muistion mukaan merkittävin ekologisen kestävyyskriisin taustalla vaikuttava tekijä on länsimaisissa urbanisoituneissa yhteiskunnissa pitkään vallinnut käsitys luonnosta ja ihmisestä toisistaan erillisinä. Teknologinen kehitys on lisännyt mahdollisuuksia käyttää luotoa laajamittaisemmin ihmisten tarpeiden ja halujen mukaisesti. Tämän seurauksena ihmisten toiminnalla on ollut lisääntyvä vaikutus maapallon ekosysteemiin ja on muodostunut ajatus ihmiskunnan siirtymisestä antroposeeniseen aikakauteen. Ihminen on nähty subjektina ja luonto ihmistoiminnan kohteena, mikä on hämärtänyt ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä ja riippuvuutta.
Kestävä luontosuhde rakentuu holistiseen ymmärrykseen ihmisestä osana luonnon monimuotoisuutta
Ekologinen kestävyyskriisi haastaa käsityksiä luonnosta ja vallitsevasta luontosuhteesta. Luontosuhteella tarkoitetaan tiedollista käsitystä luonnosta sekä emotionaalista, kokemuksellista ja toiminnallista suhdetta luontoon ja ihmisyhteisöihin. Kestävän luontosuhteen rakentuminen vaatii holistista ymmärrystä ihmisestä osana luonnon monimuotoisuutta eli elonkirjoa – ihmisen ja luonnon erottamattomuutta. Viime aikoina on vahvistunut ymmärrys siitä, että ihmisellä on moraalinen vastuu myös nuoremmista ja tulevista sukupolvista sekä elonkirjon säilyttämisestä. Luonnon arvostus ja havainnointi, luonnossa liikkuminen sekä luonnon ilmiöistä nauttiminen luovat perustan kestävälle luontosuhteelle: ihminen on osa luontoa ja riippuvainen sen järjestelmistä.
Muutos kohti kestävämpää luontosuhdetta edellyttää arvojen ja maailmankuvan uudelleen pohtimista sekä luonnon monimuotoisuuden vaalimista ja kunnioittamista niin yksilön, organisaation kuin yhteiskunnan tasolla.
Yksilöiden vahvat luontosuhteet eivät kuitenkaan muuta maailmaa, elleivät ne siirry toimiksi ja muutoksiksi koko yhteiskunnan luontosuhteessa. Muutos kohti kestävämpää luontosuhdetta edellyttää arvojen ja maailmankuvan uudelleen pohtimista sekä luonnon monimuotoisuuden vaalimista ja kunnioittamista niin yksilön, organisaation kuin yhteiskunnan tasolla. Hyvä ja merkityksellinen elämä – kukoistava elämä – lepää kestävän luontosuhteen varassa nyt ja tulevaisuudessa.
Miia Grénman
KTT Miia Grénman (miia.grenman@utu.fi) toimii tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja työskentelee BIODIFUL-hankkeen Elonkirjo ja kuluttaminen -työpaketissa. Hänen tutkimusteemojaan ovat transformatiivinen kulutus, hyvä ja merkityksellinen elämä, eudaimoninen hyvinvointi, kukoistus ja kestävä luontosuhde, joita hän tarkastelee erityisesti Z-sukupolven (Gen Z) näkökulmista.
