Norpan ja kalastajien rinnakkaiseloa Saimaalla
Kevät tekee tuloaan Saimaalle, jossa Nestorinpäivän tietämissä helmikuun lopulla syntyneet Saimaan norpan kuutit kasvavat vielä lumipesissään. Tänään täysikasvuinen norppa köllötteli jäällä ja tähysteli kalastajia, jotka olivat menossa verkkoja kokemaan. Norppa on käynyt talven mittaan napsimassa kalaa verkoista ja tehnyt niihin muutaman isomman reiän. Saalista on kuitenkin riittänyt kolmen kotitalouden tarpeisiin sekä buffetissa vierailevalle norpalle. Ilmastoystävällistä, vapaana kasvanutta lähiruokaa parhaimmillaan, mutta norpalle vierailu verkoilla saattaa jäädä viimeiseksi ateriaksi, jos se takertuu verkkoihin. Yleensä terve, täysikasvuinen yksilö pääsee kuitenkin irti ohutlankaisista verkoista.
Ihmisen ja norpan rinnakkaiselo Saimaalla on jatkunut pitkään ja tänään se näyttää sujuvan rauhallisesti. Kalastajat, joilla on henkilökohtainen suhde samalla lahdella asuvaan norppaan, auttelevat norppaa siinä missä pystyvät. Eläimen lymypaikat tiedetään eikä sitä häiritä turhanpäiten. Talvella osallistutaan pesäkinosten kolaamiseen, keväällä ilmoitetaan mahdollisista pesähavainnoista. Pian talviverkot nostetaan ylös, jotta kuutit saavat rauhan opetella elämän edellytyksiä Saimaalla. Kalastuskunnat pitävät huolta kalavesistä ja sitoutuvat kalastusta koskeviin rajoituksiin. Yhteistyöllä norppakanta onkin saatu hitaasti elpymään. Kuitenkin syyttävä sormi osoittaa usein kalastajien suuntaan, kun keskustelu kääntyy norpan suojeluun.
Syyttävä sormi on notkea ja nopeasti liikkuva elin
Etenkin julkisessa keskustelussa norpasta tulee helposti poliittisen pelin väline ja norpan edun ajatellaan voivan toteutua vain yhdellä tavalla – minun tavallani. Syyttävä sormi on notkea ja nopeasti liikkuva elin, joka synnyttää vastakkainasettelua yhteistyön sijaan. Vastakkainasettelu johtaa väittelyyn, jossa julistetaan voittajia ja häviäjiä. Asiat, jotka mahtuvat elämään rinnakkain Saimaalla, eivät mahdu samaan neuvotteluhuoneeseen, jos ihmiset eivät pysty kunnioittamaan erilaisia näkökulmia ja luopumaan voitontavoittelusta keskustelussa.
Olin muutama vuosi sitten fasilitoimassa maa- ja metsätalousministeriön Saimaa-dialogeja, joissa norpan suojelun, kalastuksen ja Saimaan rannoilla elämisen näkökulmat tulivat yhtä aikaa kuulluiksi. Ainakin hetkellisesti oltiin yhtä mieltä siitä, että ihminen ja norppa mahtuvat molemmat Saimaalle. Kukaan ei halua norpalle pahaa. Syntyi jaettua ymmärrystä erilaisista kokemuksista ja näkemyksistä yhteiseloon liittyen. Ilmassa oli toiveikkuutta siitä, että eri näkökulmat olivat yhteensovitettavissa kestävällä tavalla.
Minulla itselläni oli ennakko-oletuksia lähtiessäni fasilitoimaan Saimaa-dialogeja. Kuuluin norppa-jengiin, vaikka en Saimaan rannalla asunutkaan. Olettamukseni olivat aiempien kokemusten synnyttämiä, mutta paikallisia kuullessani ymmärsin, että asiat eivät olleetkaan ihan niin kuin olin kuvitellut. Opin paljon uutta. Tilaisuuksista tuli jälkikäteen hyvää palautetta. Jännitteisestä aiheesta oli pystytty puhumaan yhdessä niin, että kaikki näkökulmat tulivat kuulluiksi. Moni etukäteen skeptisesti suhtautunut yllättyi tilaisuuksista myönteisesti.
Dialogi auttaa sopeutumaan ja rakentaa kestävää tulevaisuutta
Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen, kestävyysmurros ja vihreä siirtymä. Nopea muutos koettelee ihmisen sopeutumiskykyä ja synnyttää yhteentörmäyksiä. Dialogi lievittää törmäysvoimaa, kun asiaa ja sen herättämiä kokemuksia on lupa käsitellä aidosti ja avoimesti, turvallisesti. Dialogissa saa olla huolestunut tai vaikkapa änkyrä vastarannan kiisi, silti kokea tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi. Samalla erilaisten näkökulmien kuuntelemisesta tulee helpompaa, jolloin myös oma näkökulma saattaa muuttua.
Vastakkainasettelujen ylläpitäminen ei ole vastuullista etenkään tässä ajassa, kun ihmiskunnan on löydettävä keinot ympäristökriisin ratkaisemiseen. Dialogin toivoisi yleistyvän myös poliittisessa keskustelussa. Törmään usein väittämään, että dialogiin ei ole aikaa. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa olla ryhtymättä dialogiin. Kestävyysmurros tapahtuu dialogissa, jossa ihmiset rakentavat uudenlaista sosiaalista todellisuutta yhdessä, vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
(YTM, sosiologi, väitöskirjatutkija) viimeistelee dialogin voimaa ja inhimillisesti kestävää (organisaatio) muutosta käsittelevää väitöskirjaansa Turun kauppakorkeakoulussa johtamisen ja organisoinnin oppiaineessa. Hän seuraa BIODIFUL-hanketta hiukan etäämpää, ’lehtereiltä’, väitöskirjakiireiden takia.