Poliitikot niin EU:ssa kuin YK:ssakin asettivat tavoitteeksi luontokadon pysäyttämisen vuoteen 2020 mennessä. Luontokadolle, eli luonnon monimuotoisuuden jatkuvalle heikkenemiselle, ei kuitenkaan ole loppua näkyvissä. Päinvastoin – luontokato on nousemassa ilmastonmuutoksen rinnalle aikamme suurimpiin ympäristöriskeihin. Mitä nyt sitten tehdään, kun tuo tavoitevuosi 2020 on tullut ja mennyt? Onko hanskat lyöty tiskiin?
Tähän kysymykseen lähdin selvittämään vastausta pro gradu -tutkielmassani. Yritykset ovat suuresti myötävaikuttaneet luontokatoon [Khan, 2014] ja siksi lähdin tutkimaan, mitä yhdessä ongelman suurimmista lähteistä asian raiteilleen saattamisen eteen tehdään? Joku viisas on joskus sanonut, että jotta mitään asiaa voidaan parantaa, sitä pitää pystyä myös mittaamaan. Siksi yritysten raportoinnilla on merkittävä asema vastuullisuuden lisäämisessä yrityksissä [Roberts et al., 2018].
Siispä tutkin pro gradu -tutkielmassani, mitä yritykset raportoivat biodiversiteettiin liittyen. Aikaisempi tutkimus yritysten biodiversiteettiraportoinnista on tullut siihen tulokseen, että raportointi on ollut hajanaista, rajallista sekä harvinaista [Skouloudis et al., 2019]. Jotta en päätyisi samaan lopputulemaan, päätin fokusoida tutkimuksen koskemaan vain maailman parhaita edelläkävijäyrityksiä vastuullisuuden saralla. Toteuttaakseni tämän, tutkielmani aineisto koostui Corporate Knightsin Global 100 Most Sustainable Corporations -luokituksen, 50 parhaan yrityksen yritysvastuuraporteista kerätyistä tiedoista.
Biodiversiteettiraportointi matkalla nollasta sataan
Tutkimuksestani nousi esiin sekä valonpilkahduksia että huolestuttavia seikkoja. Vaikka tutkielmani keskittyi maailman vastuullisimpiin yrityksiin, on biodiversiteettikadon pysäyttämisen kannalta huolestuttavaa, että 50:stä yrityksestä jopa 11 ei raportoinut mitään biodiversiteettiin liittyen. Tämä herättääkin kysymyksen, mikä on tilanne keskivertoyritysten joukossa?
Vaikka tutkielmani keskittyi maailman vastuullisimpiin yrityksiin, on biodiversiteettikadon pysäyttämisen kannalta huolestuttavaa, että 50:stä yrityksestä jopa 11 ei raportoinut mitään biodiversiteettiin liittyen.
Selvisi, että raportointisisällöt vaihtelevat suuresti, mikä kielii biodiversiteettiraportoinnin alkuvaiheen uudenkarheudesta. Raportointikäytännöt ovat kehityksen alla eli yhtenäinen raportointimalli on vielä tulossa. Tosin biodiversiteetin sisältäviä vapaaehtoisia vastuullisuusraportoinnin viitekehyksiä jo on. Niiden hyödyllisyydestä ja kattavuudesta kielii kuitenkin se, että ne eivät ole onnistuneet hillitsemään biodiversiteettikatoa.
Siirrytään niihin valonpilkahduksiin. Tutkielmassani tunnistettiin biodiversiteettiraportoinnin kolme pääluokkaa, niiden alakategoriat ja raportoinnin yksityiskohtainen sisältö. Ne yritykset, jotka raportoivat biodiversiteetistä tekivät sitä vaihtelevasti. Kuitenkin näissä raportointi painottui selvästi ensimmäiseen kahteen pääluokkaan: (1) luonnon monimuotoisuusvaikutusten arviointiin ja (2) vaikutusten hallintaan. Myös kolmas pääluokka oli nousemassa, joka oli (3) biodiversiteetin suojelu tuotteena tai palveluna. Edelläkävijäyritykset ovat omien vaikutustensa mittaamisen ja minimoinnin lisäksi alkaneet myös kasvattaa biodiversiteettikädenjälkeään.
Muutamia yhtäläisyyksiä löytyi aineiston sisällöstä: esimerkiksi mitigaatiohierarkian (kuva 1) käyttö omien negatiivisten vaikutusten vähentämisessä, ja luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen myös ilmastotoimissa. Alueiden metsittämisessä hiilinieluiksi otettiin huomioon myös paikallisten lajien käyttö, lajien kirjo ja eri ikäisten kasvien istuttaminen.
Yritysten luonnon monimuotoisuuteen liittyvä raportointi on lähtenyt verkkaisesti liikkeelle. Onneksi kiihdytys laajaa ja standardoitua biodiversiteettiraportointia kohti on ennennäkemättömän nopeaa. Näin on ainakin EU:ssa, jossa standardit suurien yritysten biodiversiteettiraportoinnille ovat alustavien suunnitelmien mukaan käytössä jo ensi vuotta koskevissa yritysten toimintakertomuksissa kestävyysraportointidirektiivin myötä. Jospa luontokato pysäytetään vihdoin tällä vuosikymmenellä?
Lilli Kulta
Jyväskylän yliopisto
Pro gradu -tutkielma “Emergence of Biodiversity Disclosures to the Regime of Corporate Reporting – Review of Current Approaches” julkaistiin toukokuussa 2022: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202205162703
Lähteet:
Khan, T. (2014). Kalimantan’s biodiversity: developing accounting models to prevent its economic destruction. Accounting, Auditing, & Accountability, 27(1), 150-182. www.doi.org/10.1108/AAAJ-07-2013-1392
Roberts, L., Hassan, A., Elamer, A., & Nandy, M. (2021). Biodiversity and extinction accounting for sustainable development: A systematic literature review and future research directions. Business Strategy and the Environment, 30(1), 705-720. www.doi.org/10.1002/bse.2649
Skouloudis, A., Malesios, C., & Dimitrakopoulos, P. G. (2019). Corporate biodiversity accounting and reporting in mega-diverse countries: An examination of indicators disclosed in sustainability reports. Ecological Indicators, 98, 888-901. www.doi.org/10.1016/j.ecolind.2018.11.060World Economic Forum. (2021). The Global Risks Report 2021. https://www3.weforum.org/docs/WEF_The_Global_Risks_Report_2021.pdf
