Minua on aina vetänyt puoleensa suomalainen maaseutu ja maatalous. Olen kuitenkin kaupungin kasvatti eikä lähipiirissäni ole ollut maatalousyrittäjiä. Tilanne muuttui, kun tutustuin puolisoni isään, joka on entinen maitotilallinen ja nykyinen viljelijä. Ensimmäinen havaintoni oli se, että miten olen voinut elää näin tietämättömänä koko ruoantuotannon toiminnasta, vaikka se koskettaa minua joka päivä, kun syön ruokaa. Toinen havainto oli se, että mikään muu yritystoiminta on niin sitovaa kuin kotieläintila. Yrittäjä on vastuussa eläimistä 24/7 365 päivänä vuodessa, viikonloppuvapaita ei ole puhumattakaan viikon lomista. Tutustuessani yhä useampaan maatalousyrittäjään olin vakuuttunut siitä, että monella heistä on hyviä ajatuksia kestävästä ruoantuotannosta ja kestävästä liiketoiminnasta. Usein nämä ihmiset ovat kuitenkin niin kiireisiä tai eivät uskalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jolloin maatalousyrittäjän ääni jää usein kuulumattomiin.
Halusin omalta osaltani antaa heille mahdollisuuden tuoda kokemuksensa esiin. Siksi päädyin pro gradussani aiheeseen ”Maatalousyrittäjien kokemukset kestävästä liiketoiminnasta – Kaupungista maalle muuttaneen silmin”. Haastattelin kahtatoista maatalousyrittäjää heidän kokemuksistaan mitä kestävä liiketoiminta maataloudessa tarkoittaa. Omaa näkökulmaani toin esiin autoetnografisen päiväkirjan avulla, sillä olin tutkielman tekemisen aikaan prosessissa, jossa muutuin kaupunkilaisesta maalaiseksi. Tutkimuspäiväkirjassa toin mietteitä ja tuntemuksiani esiin, kun ymmärrykseni kasvaessa pro gradu prosessin aikana.
Tutkielman tarkoituksena oli ymmärtää maatalousyrittäjien kestävää liiketoimintaa sekä vastata tutkimuskysymyksiin: Miten suomalainen maatalousyrittäjä kokee kestävän liiketoiminnan? Apututkimuskysymykset kuuluivat: Millaisia erityispiirteitä maatalousyrittäjyyteen liittyy? Millaista johtajuutta maatalousyrittäjillä on luonnon monimuotoisuustyössä?
Pro gradu -tutkielmassani ilmeni, että maatalousyrittäjät ymmärtävät kestävän liiketoiminnan pitkäjänteisenä toimintana, joka ulottuu taloudelliseen tekemiseen, ympäristöstä huolehtimiseen ja sosiaalisen puolen huomiointiin, kuten kestävyyskirjallisuuskin määrittelee. Mielenkiintoista oli, että kulttuurinen kestävyys jäi monilta yrittäjiltä huomioimatta, mikä voi johtua sen uutuudesta kestävyyden teemoissa tai maaseutuelämän kulttuurisista oletuksista. Lisäksi havaitsin, että yrittäjät eivät aina osanneet nimetä tilatason kestävyystoimia käytännöllisellä tasolla, mikä saattaa johtua toimien arkisesta ja rutiininomaisesta luonteesta. Näitä rutiininomaisiksi muodostuneissa käytänteissä autoetnografia toi toimijoille itsestään selvää näkyväksi.
Maatalouden erityispiirteenä voidaan pitää erityisen pitkiä sukupolvelta toiselle ulottuvia perheyrityksiä. Ajatus siitä, että maatilalla olisi jatkaja seuraavasta sukupolvesta, motivoi nykyisiä yrittäjiä pitämään tilasta hyvää huolta. Tämä toimii ohjenuorana monelle tilan kehittämisessä. Ylisukupolvista ajattelutapaa käsittelin myös tutkimuspäiväkirjassani peilatessani sitä omiin odotuksiini tuleville sukupolville.
Tutkielmassa yrittäjät voitiin jakaa neljään kypsyysluokkaan heidän luonnon monimuotoisuustyön johtajuuden perusteella (Turunen ym. 2023). Kypsyysluokat jaettiin edelläkävijöihin, havahtuneisiin, seuraajiin ja vitkastelijoihin, jotka tarjoavat syvällisen ymmärryksen yrittäjien vahvuuksista ja heikkouksista.
Eräs mielenkiintoinen huomio liittyy taloudelliseen tilanteeseen ja kypsyysluokkiin: edelläkävijöiksi esitetyt yrittäjät sanoittivat tekevänsä kaiken luonnon kanssa yhteistyössä. Nämä yrittäjät eivät tuoneet esiin taloudellisten resurssien puutetta, vaan kokivat toimivansa myös taloudellisesti kestävästi. Seuraajat ja vitkastelijat olivat yrittäjiä, jotka kärsivät akuutista kustannuskriisistä, ja näin ollen heidän resurssinsa kehittää kestävää liiketoimintaa olivat vähäiset. Laajemmin resurssien puutetta käsitteli BIODIFUL-konsortiossa työskentelevä Irene Kuhmonen tuoreessa väitöskirjatutkimuksessaan.
Mielestäni maataloudella olisi valtavasti potentiaalia kehittää kestävää liiketoimintaa ja luonnon monimuotoisuustyötä, sillä onhan se ala, joka tekee kaiken yhteistyössä luonnon kanssa. Jotta tälle kestävän liiketoiminnan tielle päästäisiin laajemmin, tulisi löytää ratkaisuja siihen, että maatalousyrittäjillä olisi mahdollisuus toimia kestävän liiketoiminnan mukaisesti.
Blogin kirjoittaja Annika Liikamaa työskenteli BIODIFUL -hankkeessa tutkimusavustajana ja valmistui Turun kauppakorkeakoulusta joulukuussa 2023. Pro gradu -prosessin aikana hän muutti kaupungista maatilalle asumaan ja työllistyi maatalouden toimialalle asiantuntijatehtäviin.
kuvat: Annika Liikamaa
Lähteet
Kuhmonen, I. (2023). Imprisoned by the regime?: farmer agency and farm resilience in the making of a sustainable food system. JYU Dissertations.
Liikamaa, A. (2023). Maatalousyrittäjien kokemukset kestävästä liiketoiminnasta: Kaupungista maalle muuttaneen silmin. Pro Gradu. Turun yliopisto, Kauppakorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231222157094
Turunen, M., Möksy, J.& Teerikangas, S. (2023). In Search of Biodiversity-Respectful Leadership in the Food Business – Illusion or Folly?British Academy of Management, UK. In the British Academy of Management Proceedings.
