Tuttavani pohti työuransa seuraavaa askelta. Tulevassa työssä hänelle on keskeistä, että se on merkityksellistä. Kysyin, mitä merkityksellisyys hänelle tarkoittaa. Ainakin sitä, että työssä voi toteuttaa itseään ja että se on omien arvojen mukaista.
Merkityksellisyys puhuttaa työelämässä laajemminkin. Kaksi esimerkkiä avannee vallitsevaa ymmärrystä riittävästi: (i) Vuoden 2019 nuorisobarometrin mukaan 88 prosenttia nuorista kaipaa työltä merkityksellisyyttä. Nuorisobarometrissa merkityksellisyys tarkoittaa sitä, että työ on omien arvojen mukaista. (ii) Yle puolestaan uutisoi 23.1.2023 tuoreesta sosiologian alan väitöstutkimuksesta, jonka mukaan nuoret naiset odottavat työltä mielihyvää ja onnistumisen tunteita. “Merkityksellisyyden lisäksi nuoret toivovat, että työ olisi myös omien arvojen mukaista”, kertoo väittelijä Emma Lamberg haastattelussa. Samassa Ylen uutisessa työterveyslaitoksen psykologi Elisa Valtanen toteaa, että työelämässä “merkityksellisyyden kokemukseen kannattaa todella kiinnittää huomiota”.
Vaikuttaa siltä, että vallitseva ymmärrys merkityksellisyydestä liittää sen henkilökohtaisiin arvoihin. Perimmiltään merkityksellisyys on kuitenkin enemmän: se vaikuttaa valintojemme ja tekojemme taustalla ja sillä (tai sen puuttumisella) on yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. Miten siis perustelemme sen, mikä on merkityksellistä?
Merkityksellisyyden tutkimus
Merkityksellisyyden akateeminen tutkimus on kasvanut 2010-luvulta lähtien valtavasti, suorastaan eksponentiaalisesti. Merkityksellisen elämän tutkimuksen pioneerina pidetään logoterapian kehittäjä Viktor E. Franklia (1905-1997). Selvennyksen vuoksi, merkityksellisyyden tutkimuksessa ei tarkastella sanan tai lauseen kielellistä merkitystä, vaan se liittyy kokemiseen, havainnointiin, arvottamiseen ja kannan ottamiseen – etenkin, mikäli merkityksellisyyttä tarkastellaan logoterapian, tarkemmin ilmaistuna logoteorian, viitekehyksessä. Logoteorialla tarkoitetaan logoterapian teoreettista perustaa.
Tässä blogissa tarkastelen merkityksellisyyttä professori Christopher Michaelsonin (2021) kolmen merkityksellisyyden selityksen avulla. Mielestäni ne auttavat saamaan nopeasti kiinni siitä, millä perusteella jotakin asiaa, ilmiötä tai tekemistä voidaan pitää merkityksellisenä. Kaikki nämä selitykset liittävät merkityksellisyyden arvoihin.
Merkityksellisyyden subjektiivinen selitys
Ensimmäisen, merkityksellisyyden subjektiivisen selityksen mukaan jokin on merkityksellistä siksi, että se on yksilölle tärkeää. Merkityksellisyys liitetään omiin arvostuksiin, jolloin merkityksellisyys voi tarkoittaa ihmisille eri asioita: yhdelle benji-hypyn tekemistä, toiselle merkkivaatteiden ostamista, kolmannelle kasvisruokavalion noudattamista, neljännelle Elokapinassa toimimista – tai kaikkia näitä. Merkityksellisyydellä on toisin sanoen monta selitystä, yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Tämä selitys vastaa edellä kuvaamaani vallitsevaa käsitystä merkityksellisyydestä.
Merkityksellisyyden sosiaalinen selitys
Toisen, merkityksellisyyden sosiaalisen selityksen mukaan merkityksellisyyden perustan luovat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset arvot; se on jotain, mitä toiset ihmiset arvostavat ja/tai mitä voidaan pitää hyödyllisenä. Sosiaalinen näkökulma ylittää pelkän subjektiivisen näkökulman ja luo jaetun ymmärryksen siitä, mikä on merkityksellistä. Tämän selityksen mukaan esimerkiksi taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua, vihreää siirtymää edesauttavaa tutkimusta tai NHL:ssä pelaamista voidaan pitää merkityksellisinä. Edelleen, merkityksellisyydellä on monta selitystä, koska kulttuuriset ja yhteiskunnalliset arvot vaihtelevat sekä globaalisti että maiden välillä ja niiden sisällä. Erityisen haasteen yksilölle muodostavat yhteiskunnan tai kulttuurin vinoutuneet arvot. Esimerkkejä ei tarvitse hakea historiasta, vaikkakin natsi-Saksa tarjoaa oivan sellaisen.
Yksi mainitsemisen arvoinen merkityksellisyyden sosiaalisen selityksen muoto on Michaelsonin mukaan markkinaselitys (market account): merkityksellistä on se, mikä on taloudellisesti arvokasta. Toisin sanoen merkityksellisyyden perustan luo raha. Biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden tai terveydenhuollon näkökulmasta tarkasteltuna näyttää siltä, että paitsi monet yksilöt myös nykyinen maailman- ja yhteiskuntajärjestys ovat antautuneet merkityksellisyyden markkinaselitykselle. Luontokadon pysäyttämisen tai vanhustenhoidon perspektiivistä taloudelliset mittarit ovat kuitenkin parhaimmillaan renkeinä jonkin itsessään arvokkaan palveluksessa, eivät isäntinä.
Merkityksellisyyden normatiivinen/objektiivinen selitys
Sekä Michaelsonin että Franklin mielestä on riittämätöntä laskea merkityksellisyyden perusta vain subjektiivisen ja/tai sosiaalisen selityksen varaan. Merkityksellisyyden määrittämiseksi tarvitaan riippumaton auktoriteetin lähde: jokin, ainakin osittain kokevasta tai arvottavasta henkilöstä tai tahosta riippumaton perusta, minkä avulla asian tai kokemuksen – esimerkiksi oman työn, metsähakkuiden tai luontokadon pysäyttämiseen tähtäävien toimenpiteiden – merkityksellisyyttä voidaan arvioida. Logoteoriassa tämän perustan luo oletus objektiivisten arvojen olemassaolosta. Michaelson puolestaan nojaa normatiiviseen etiikkaan ja elämän tarkoituksen filosofiseen (ei psykologiseen) tutkimukseen. Hän käyttää riippumattomasta auktoriteetin lähteestä, jota vasten merkityksellisyyttä voidaan arvioida, nimitystä merkityksellisyyden normatiivinen tai objektiivinen selitys. Tämän kolmannen merkityksellisyyden selityksen ydin on siinä, että se johtaa kaikkien osapuolten suhteen yhtenevään käsitykseen siitä, mikä on merkityksellistä.
Elämän merkityksellisyyttä tutkivien filosofien keskuudessa enemmistö liputtaa jonkinlaisen merkityksellisyyden objektiivisen auktoriteetin puolesta. Olennaista on, että arvioimme merkityksellisellisyyttä sellaisen standardin mukaan, joka ylittää subjektiivisen ja sosiaalisen selityksen. Tällöin asia, kokemus tai tekeminen ei ole merkityksellistä siksi, että se koetaan (subjektiivinen selitys) tai toiset pitävät sitä (sosiaalinen selitys) merkityksellisenä, vaan siksi, että kokemukset ja havainnot merkityksellisyydestä ovat yhdenmukaisia valitun (intersubjektiivisen tai objektiivisen) riippumattoman standardin kanssa. Tietämykseni mukaan merkityksellisyyden tutkimuskentässä toistaiseksi ainoastaan logoteoria (tai siihen nojaavat viitekehykset) tarjoaa normatiivisen selityksen huomioon ottavan teoreettisen viitekehyksen.
Itsemurhaiskun merkityksellisyys
Luennoilla olen havainnollistanut merkityksellisyyden selitysten eroa raflaavalla esimerkillä: Itsemurhaiskun tekijä kokee tekonsa subjektiivisesti hyvin merkitykselliseksi; hän on valmis kuolemaan. Tekoa arvostetaan myös hänen lähipiirissään, ehkä jopa kulttuurissa, johon hän kokee kuuluvansa. Merkityksellisyyden subjektiivinen ja sosiaalinen selitys toisin sanoen täyttyvät. Itsemurhaiskun tekemistä ei kuitenkaan voida pitää merkityksellisyyden normatiivisen selityksen mukaisena, sillä se ei suuntaudu mihinkään sellaiseen, mitä voitaisiin pitää objektiivisesti tai kaikkien osapuolten kannalta arvokkaana.
Onko se, mitä arvostan, arvokasta?
Palaan vielä blogin alussa kuvaamaani tuttavaan, jolle merkityksellinen työ tarkoitti ennen kaikkea mahdollisuutta toteuttaa itseään sekä yhdenmukaisuutta omien arvojen kanssa.
Merkityksellisyyden subjektiivisen selityksen tavoin itsensä toteuttaminen kiertyy yksilön ympärille. Tällöin katse on sisäänpäin, itseen ja keskeinen kysymys kuuluu, mitä minä elämältä haluan. Elämänasenteena tämä johtaa monesti elämän velkojaksi, koska omat odotukset elämälle eivät ole täyttyneet. Merkityksellisyyden normatiivinen selitys puolestaan suuntaa katseen pois itsestä. Se haastaa kysymään, mitä elämä (tai maapallo) odottaa minulta – esimerkiksi toimintaa jonkin asian muuttamiseksi omalla työpaikalla. Tämä puolestaan johtaa elämän kokemiseen merkityksellisenä kaikkinensa, niin hyvine kuin haastavimpine hetkineen ja jaksoineen. Logoteoriassa tätä kysymyksenasettelun muutosta (mitä minä haluan vs mitä elämä minulta odottaa) kutsutaan kopernikaaniseksi käänteeksi. Se viittaa siihen, että ihminen siirtyy toimimaan itsen toteuttamisen sijaan itsen transsendenttisesti. Tällä on yhteys myös Maslow’n tunnettuun tarvehierarkiaan. Mikäli aihe kiinnostaa, siitä voi lukea lisää esimerkiksi artikkelistani Onni on sivutuote (2013).
Omien arvojen pohtiminen on tärkeää, sillä arvot ohjaavat toimintaamme ja vaikuttavat valintojemme taustalla. Kannustankin henkilökohtaiseen arvotyöskentelyyn ja itsereflektointiin. Nimitän tätä omien arvostusten kartoittamiseksi. Seuraava askel on pohtia, kuinka yhdenmukaisia omat arvostukset ovat riippumattoman standardin, esimerkiksi universaalien arvojen kanssa. Tämä johtaa ymmärrykseen siitä, onko se, mitä arvostan itse asiassa arvokasta (merkityksellistä) lainkaan – ja jos kyllä, niin kenelle tai mille (esimerkiksi yhteiskunnalle, asiakkaille, itselleni, luonnolle, perheelle, jälkipolville). Kolmas askel liittyy päätösten tekemiseen ja niiden mukaiseen toimintaan, mikä toisinaan vaatii tavattomasti rohkeutta. Kun punnitsemme päätöksiämme ja sitä mihin ryhdymme merkityksellisyyden normatiivinen selityksen avulla, huomiomme suuntautuu tilanteisiin ja niissä avautuviin mahdollisuuksiin; toisin sanoen siihen, mitä maailmassa tarvitaan, ei siihen, mitä itse kukin kulloinkin haluaa.
BIODIFUL täyttää kaikki merkityksellisyyden selitykset
Summa summarum, väitän että BIODIFUL-tutkimushanketta voidaan pitää merkityksellisenä kaikkien kolmen merkityksellisyyden selityksen mukaan: Hanke on meille tutkijoille henkilökohtaisesti merkityksellinen (subjektiivinen selitys). Yhteiskuntamme arvostaa luontokadon taklaamiseksi kehitettäviä ratkaisuja (sosiaalinen selitys). Ja mikä tärkeintä, luonnon monimuotoisuus on itsessään arvokas asia, luohan se perustan elämälle maapallolla (normatiivinen selitys).
Kirjoittaja
Väitöskirjatutkija Mia Salo työskentelee Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa johtamisen ja organisoinnin oppiaineessa. Hänen tutkimuksensa BIODIFUL-hankkeessa koskee sitä, miten merkityksellisyys ja merkityksellinen toimijuus liittyvät luonnon monimuotoisuutta kunnioittavaan johtajuuteen.
Kirjallisuutta:
Frankl, V. E. (1959) Man’s Search for Meaning. An Introduction to Logotherapy. Fourth Edition. Beacon Press. https://edisciplinas.usp.br/pluginfile.php/3403095/mod_resource/content/1/56ViktorFrankl_Mans%20Search.pdf
Frankl, V. E. (2010) Feeling of Meaninglessness: A Challenge to Psychotherapy and Philosophy. Edited by Alexander Batthyány. Marquette University Press. ProQuest Ebook Central,https://ebookcentral.proquest.com/lib/kutu/detail.action?docID=688675.
Michaelson, C. (2021) A Normative Meaning of Meaningful Work. Journal of Business Ethics 170: 413-428. https://doi.org/10.1007/s10551-019-04389-0
Salo, M. (2013). Onni on sivutuote. Teoksessa Salo, M. & Åman, I. (toim.) Tarkoituskeskeinen ajattelu. Tarkoitus logoterapian viitekehyksessä, 59-78. Suomen Logoterapiainstituutti
