MIKROBIMUUMION HYVÄ ELÄMÄ – NÄIN SYNTYI BIODIFUL-YHTEISÖRUNO

Lukuaika

mahtava kohtuullisuus

epäitsekkään auringonnousun

valoisa haaste

Mia Rönkä, BIODIFUL-konsortion yhteisöruno

BIODIFUL yhteisöruno – Mia Rönkä

Mitä saadaan, kun yhdistetään joukko BIODIFUL-konsortion tutkijoita, pino värikkäitä paperilappuja, runoilija sekä muutamia hektisiä työtunteja keväisellä Seilin saarella? Siitä tulee BIODIFUL-yhteisöruno.

BIODIFUL-tutkijoiden kokoontuessa kolmepäiväiseen kokoukseen Seilissä huhtikuussa 2024 olin ehdottanut tehtäväksi yhteisörunon. Tarkoitus oli tehdä runo kokouksen osallistujien kanssa yhdessä siten, että he antavat minulle pyytämästäni teemasta sanat, jotka itse sitten kirjoitan kokouksen aikana runoksi.

Sanojen aiheeksi valitsin BIODIFUL-konsortion tutkimusteeman, eli luontoa kunnioittavan johtajuuden. Keräsin sanat tiistaiaamuna kokousmatkan aluksi. Ne, jotka eivät päässeet mukaan kokoukseen, saivat lähettää sanansa sähköpostitse.

Ohjeeksi annoin ainoastaan noudattaa luontoa kunnioittava johtajuus -teemaa sekä mahdollisuuksien mukaan antaa eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja. Sanat saivat olla suomeksi tai englanniksi.

Sanojen keruuta varten olin varannut mielikuvitusta osaltaan innoittamaan valikoiman erivärisiä paperilappuja, joista jokainen sai valita mieleisensä värit. Pyysin jokaiselta kaksi sanaa, yhden sanan lappua kohti. Osallistujat pääsivät sujauttamaan sanansa keräyskuoreeni itse anonyymisti, eli sanansa sai valita muiden tietämättä.

Sanojenkeruun jälkeen riensin huoneeseeni ja levitin paperilaput sängylleni. Tunnelma oli jouluaattomaisen toiveikas ja kiitollinen. Samalla niskassa painoi runon kirjoittamisen konkreettinen takaraja. Halusin saada runon valmiiksi Seilissä kokouksen aikana, jotta saisin esittää sen kokousosallistujille tuoreeltaan.

Sanoja kertyi yhteensä 67, ja ne olivat monimuotoisia kuin BIODIFUL-tutkijajoukko tai kuten luonto itse. Samoja sanoja tuli yllättävän vähän siihen nähden, että tutkijat työskentelevät samassa konsortiossa samojen yläkäsitteiden parissa. Vain sanat planeetta, empaattinen ja muutos löytyivät kukin kahdelta lapulta. Osalla lapuista oli sanapareja, mikä jonkin verran kasvatti sanamäärää.

Sanoissa näkyi aiheen merkityksellisyys osallistujille, heittäytyminen tehtävään ja luomisen ilo. Mukana oli abstraktien käsitteiden lisäksi mainiota konkretiaa kissankellosta muurahaiseen sekä riemastuttavia yllätyksiä, kuten sanat kamala ja mikrobimuumio. Yksi sanoista oli jopa taiteltu pieneksi origamisammakoksi.

Aloitin runon koostamisen järjestelemällä vierekkäin ja ryhmiin sanoja, joista keskenään syntyi jotakin kiinnostavaa. Näitä sanasikermiä ryhmittelin peräkkäin tarinaksi.

Suomenkielistä runoa varten käänsin englanninkieliset sanat suomeksi, missä yhteydessä otin vapauden kääntää sekä substantiiviksi että verbiksi tulkittavissa olevat sanat, kuten change, tarpeen mukaan jommaksikummaksi.

Tiistai-illan päätteeksi olin saanut sanat järjesteltyä runon alustavaksi rakenteeksi ja kirjoitettua sen talteen tiedostoksi, mikä rauhoitti seuraavan päivän viimeistelytyötä. Kun konsortion varajohtaja Satu Teerikangas majapaikan käytävällä ystävällisesti kysäisi, miten runo etenee, saatoin turvallisin mielin vastata, että kyllä siitä runo tulee.

Lopputuloksessa jokainen saatu sana on käytetty; kahteen kertaan saadut sanat siis ovat runossa mukana kahdesti. Sanoja on taivutettu ja yhdistetty, mutta yhtäkään ylimääräistä sanaa ei ole lisätty.

Kokouksen viimeisenä aamuna torstaina käänsin vielä runon englanniksi, jolloin englanniksi annetut sanat pääsivät alkuperäiskielisinä mukaan.

Runon ensiesitys koitti puoliltapäivin kokouksen päätteeksi. Oli lämmittävää nähdä odotus osallistujien kasvoilla. Runoa lukiessa hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Tulkitsin näkeväni kuulijoiden silmissä välähdyksiä, kun he tunnistivat runosta omia sanojaan.

Hanke jätti jälkeensä syvän kiitollisuuden. Tuntuu, että jokainen osallistuja antoi itsestään rohkeasti jotakin, joka yhdessä muiden antaman kanssa antoi – toivottavasti jokaiselle – takaisin vielä enemmän. Toivottavasti runosta löydätte kosketuspintaa myös te muut lukijat, nyt kun runon merkitykset alkavat elää, kasvaa ja monimuotoistua myös teidän silmissänne.

parantaa – parantua

eläytyä systeemiseen kissankelloon

merkitsevään muurahaiseen

röyhkeästi rakastaa    toivoa

  • Mia Rönkä, BIODIFUL-konsortion yhteisöruno

Mia Rönkä on ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä. Hän työskentelee tutkijana, kirjailijana ja tiedetoimittajana.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: