Lukaker-seminaari Seinäjoella 19. huhtikuuta: Kohti kestävää eteläpohjalaista ruokajärjestelmää
Globaalit rajat, suomalaisen luonnon kantokyky ja oikeudenmukaisuus. Nämä teemat nousevat keskiöön, kun Sitran johtava asiantuntija Liisa Pietola puhuu kestävämmästä ruokajärjestelmästä. Luontokadon pysäyttämisessä ruoantuotannolla on merkittävä rooli, mutta ratkaisuja on lähdettävä hakemaan nimenomaan paikallisista olosuhteista käsin ja ruoan tuottajat huomioiden. Ilman tunnetta oikeudenmukaisuudesta on muutosvaatimuksia vaikea hyväksyä.

Pietola näkee, että suomalaisessa maataloudessa ratkaisukeinoja ovat muun muassa uudistava viljely ja täsmäviljelyteknologia. Lisäksi tarvitsemme toimivaa kiertotaloutta ja karjatalouden optimointia, eli eläintiheyden tarkastelua suhteessa pinta-alaan, tilojen tasaisempaa alueellista jakautumista sekä paljon lisää laidunnusta, joka on yksi hyvinvoivan, monimuotoisen maatalousluonnon kulmakivistä.
Kaikkiaan Sitran vuoden 2023 lopulla julkaisemasta kestävän suomalaisen ruokajärjestelmän työpaperista löytyy lähes parinkymmenen muutosta edesauttavan toimenpiteen lista. Maatalouden kohdalla on viime aikoina puhuttu paljon alan huonosta talousnäkymästä ja lopettavista tiloista. Samanaikaisesti viljelijöiden pitäisi lähteä tekemään muutoksia kohti kestävämpää tulevaisuutta. Siksi Liisa Pietolan mielestä yksi muutoksen avaintekijöistä on maatalouden kannattavuus. Parannuksia tarvitaan muun muassa tuottajien sopimusasemaan, liiketoimintaympäristön ennakoitavuuteen ja kestävyyden todentamiseen mittaamalla.
Ruokajärjestelmän kääntäminen kestävämmäksi on iso ja monitahoinen prosessi. Siksi muutos on tärkeää aloittaa heti ja viedä läpi koko ruokaketjun, jotta edistävät toimet koetaan yhdessä tärkeiksi. – Liisa Pietola
Viljelijöiden keskuudessa kestävyysmuutokseen suhtaudutaan kaksijakoisesti. Toisaalta luonnon monimuotoisuus ja esimerkiksi pölyttäjät nähdään tärkeinä ja huolenpidon arvoisina, toisaalta pidetään tiukasti kiinni totutuista toimintamalleista. Yleinen mielipide on, että maataloudessa tärkeintä on kannattavuus, eivätkä ympäristön eteen tehtävät toimenpiteet saa heikentää sitä.
Mutta entä jos nämä kaksi voitaisiin yhdistää? Josko huolehtimalla luonnon monimuotoisuudesta pystyisi samalla parantamaan tilansa taloutta? Tätä mallia avasi viljelijä Veli-Pekka Aila, joka viljelee Seinäjoella reilun 300 hehtaarin viljatilaansa uudistavan eli regeneratiivisen viljelyn menetelmillä. Kaiken perusta on maan kasvukunto, eli maaperän rakenteen ja eliöstön vaaliminen. Kun multavuus lisääntyy, maan mikrobitoiminta paranee. Eloperäinen aines myös sitoo enemmän hiiltä.

Veli-Pekka Aila sanoo, että muutos vaatii sekä oman ajattelutavan että totuttujen, yleisesti hyväksyttyjen toimintamallien kyseenalaistamista. Aila-Korpelan tilalla esimerkiksi kynnettiin vuoteen 2016 asti syksyisin lähes kaikki tilan pellot. Urakka vaati paljon työtunteja ja polttoainetta, joten Aila ryhtyi miettimään vaihtoehtoja muokkaukseen. Myös viisivuotinen Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hiiliviljelypilotti antoi paljon työkaluja muutoksen toteuttamiseen.
”Kun muokkaus muuttui kevyemmäksi, peltomaiden multavuus parani ja matojen määrä lisääntyi. Tulokset innostivat opiskelemaan lisää ja kokeilemaan uusia toimintamalleja. Aiempaan verrattuna työtunteja säästyy vuodessa useampi sata, peltojen kasvukunto on parantunut ja regeneratiivinen viljely tuo lisätuloja sopimustuotannon kautta.” Veli-Pekka Aila
Regeneratiivisen viljelyn periaatteet ovat yksinkertaisia. Maata muokataan vain tarpeen mukaan, viljelykierrossa on mukana syyskylvöisiä kasveja, saneerauskasveja ja kerääjäkasveja, peltojen vesitalous pidetään kunnossa ja tiivistämistä vältetään viimeiseen asti. Kun maa toimii paremmin, sienirihmastot ruokkivat viljelykasveja ja satovarmuus paranee. Ailalla on sopimukset Anoran ja Lantmännenin kanssa, jotka molemmat maksavat lisähintaa regeneratiivisesti tuotetusta viljasta. Esimerkiksi Anoralla Ailan viljelemä ohra käytetään Koskenkorva Climate Action Vodkan valmistukseen.

Seminaarissa puhuivat lisäksi Atrian alkutuotannon vastuullisuuspäällikkö Teija Paavola, Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkija Jasmine Savallampi ja kuluttajatutkimuksen professori Harri Luomala Vaasan yliopistosta. Vilkas keskustelu vahvisti yhteistä näkemystä siitä, että kestävyys ja luontokadon torjunta ovat koko ruokaketjun asioita. Viljelijät kuitenkin kokevat usein olevansa ympäristöasioissa vain syytettyjen penkillä, joten keskustelua ja kuulluksi tulemista kaivataan sekä poliitikkojen, elintarvikeketjun että tutkijoiden kanssa.


Tarvitsemme yhteistä suuntaa ja pitkän aikavälin toimenpiteitä. – Liisa Pietola