Tieto luontokadosta lisääntyy, mutta edistääkö se toimintaa luontokadon ehkäisemiseksi?

Lukuaika

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on noussut suomalaisten tietoisuuteen huimalla vauhdilla. Tuoreen kyselymme mukaan jo 87 % suomalaisista aikuisista kertoo tuntevansa luonnon monimuotoisuus -termin jollain tasolla, kun vuonna 2018 toteutetun Eurobarometrin mukaan sen tunsi vain 33 %. Niiden suomalaisten osuus, jotka eivät ole koskaan kuulleet luonnon monimuotoisuudesta, on näiden kyselyjen valossa laskenut neljässä vuodessa 43 prosentista 3 prosenttiin.

Tiedon lisääntyminen on ilahduttavaa. Valitettavasti vielä ei kuitenkaan voida sanoa, että luontokatoa ehkäisevä toiminta suomalaisten keskuudessa olisi lisääntynyt. Ympäristötiedon yhteys ympäristötoimintaan on tutkimusten mukaan nimittäin vaatimaton ja toisinaan jopa olematon.

Tiedon ja toiminnan kuilu

Ympäristötiedon ja -toiminnan välinen kuilu (ns. knowledge-action gap) on tunnistettu ympäristö- ja sosiaalipsykologiassa usean vuosikymmenen ajan. Kuilu tarkoittaa, että ihminen toimii vastoin parempaa tietoaan. Samaan tapaan myös henkilökohtaiset arvot ja asenteet ovat usein ristiriidassa toimintamme kanssa.

Ympäristöön liittyvä tieto, ympäristöä kunnioittavat arvot ja ympäristömyönteiset asenteet kytkeytyvät toisiinsa. Yksinkertaistaen ilmaistuna tietoa tarvitaan arvojen muodostumiseen, tieto ja arvot yhdessä vaikuttavat asenteiden muodostumiseen, ja arvot ja asenteet ohjaavat hankkimaan lisää tietoa. Kaikki kolme ovat myös ympäristömyönteisen toiminnan edellytyksiä, vaikka ne eivät aina toimintaan johdakaan.

Tiedon rooli ympäristötoiminnan moottorina on siis monimutkainen: jo maalaisjärki sanoo, että tietoinen toiminta ympäristön puolesta edellyttää tietoa ympäristöongelmista. Toisaalta moni tutkimus on osoittanut, että korkeakin ympäristötiedon taso vaikuttaa ympäristötoimintaamme usein vain vähän.

Ympäristötiedon muodot

Mutta mitä ’tiedolla’ oikeastaan tarkoitetaan ympäristöpsykologiassa? Ja onko kaikki ympäristötieto samanarvoista vai onko jokin tiedon laji toista vaikuttavampi? Kysymyksiin on hankala vastata yksiselitteisesti, koska tiedon tasoa on mitattu lukuisin erilaisin tavoin. Tulokset myös näyttävät olevan jossain määrin ristiriitaisia keskenään.

Klassiset, suurelle yleisölle suunnatut ympäristötiedon mittarit liittyvät ekologian peruskäsitteisiin, esimerkiksi ekosysteemien toimintaan, ja ympäristötoiminnan muotoihin, kuten liikkumiseen, energiankulutukseen ja kierrätykseen.

Kognitiivisessa psykologiassa tieto jaetaan yleensä deklaratiiviseen ja proseduraaliseen tietoon (’declarative and procedural knowledge’). Deklaratiivinen tieto tarkoittaa perustietoa jostakin asiasta ja proseduraalinen tietoa siitä, miten jokin asia tehdään. Tämän ajatuksen pohjalta Frick ja hänen kollegansa (Frick ym. 2004) ovat jakaneet ympäristötiedon kolmeen osa-alueeseen: systeemiseen tietoon, toimintatietoon ja tehokkuustietoon. Systeeminen tieto viittaa tietoon siitä, miten ekologiset systeemit toimivat sekä perustietoon ekologisista ongelmista. Toimintatieto viittaa tietoon toimintavaihtoehdoista ja ympäristösuojelutoiminnan muodoista. Tehokkuustieto viittaa puolestaan tietoon eri suojelutoimien suhteellisesta vaikuttavuudesta. Frick’in ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan toimintatieto ja tehokkuustieto ovat yhteydessä ympäristönsuojelutoimintaan, mutta systeeminen tieto vaikuttaa siihen vain epäsuorasti, muiden tiedon osa-alueiden välityksellä.

Kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole tukeneet tätä teoriaa ympäristötiedon kolmiosaisesta rakenteesta. Esimerkiksi Geiger’in ja kollegoiden tuoreessa tutkimuksessa (Geiger ym. 2019) ympäristötieto muodostaa vain yhden yksiulotteisen muuttujan. Heidän tutkimuksensa mukaan ympäristötieto myös näyttää korreloivan ympäristötoiminnan kanssa kutakuinkin yhtä hyvin kuin yleistieto.

Edellä mainituilla käsitteillä mitataan objektiivista ympäristötietoa. Ympäristöpsykologisissa tutkimuksissa käytetään usein myös subjektiivisia eli itsearvioon perustuvia tiedon mittareita. Toisinaan näitä kutsutaan myös uskomuksiksi (’belief’). Subjektiivisia ympäristötietoa mittaavia kysymyksiä ovat esimerkiksi ’Miten hyvin tunnet käsitteen luonnon monimuotoisuus?’ tai ’Miten vakava uhka saastuminen on luonnolle?’. Myös subjektiivisen tiedon on havaittu olevan yhteydessä ympäristötoimintaan, vaikkakin vaihtelevasti.

Tunteet välittävät tiedon vaikutusta toimintaan

Ympäristötietoon liittyvässä tutkimuksessa on siis edelleen monia avoimia kysymyksiä. Tieto yksinään ei ole riittävä ympäristötoiminnan moottori, vaan edellä mainitun kuilun umpeen kuromiseen tarvitaan ymmärrystä myös muista inhimillisen toiminnan alueista. Tärkeitä ympäristötoimintaamme vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi luontosuhde, asenteet, maailmankuvat, normit ja minäpystyvyys. 

Näyttää myös siltä, että tiedon vaikutus ympäristötoimintaan on epäsuora ja sitä välittävät affektiot ja emootiot (arkikielellä tuntemukset ja tunnetilat). Jotta tieto vaikuttaisi toimintaamme, sen tulee synnyttää meissä jokin tuntemus tai tunnetila, esimerkiksi arvostus luontoa kohtaan tai huoli sen tilasta. Tunnekokemukset voivat synnyttää emotionaalisia sidoksia, kiinnittymistä toiminnan tarkoitukseen ja päämäärään. Tunteeseen perustuvat sidokset edistävät kansalaisten ja kuluttajien osallistumista (engagement), joka on yksi tärkeä ympäristötoiminnan ajuri.

Osallistumisesta oivalluksiin.

Oman alustavan tutkimusaineistomme perusteella suomalaisten yläkoululaisten ympäristötoimintaan vaikuttaa ainakin kahdentyyppinen tieto: tieto luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ihmisen hyvinvoinnille ja tieto luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä Suomessa. Tiedon vaikutus toimintaan on aineistomme perusteella epäsuora ja sitä välittää huoli luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Tutkimuksessamme ympäristötoiminnalla tarkoitettiin ympäristöystävällistä kuluttamista, ympäristöjärjestön toimintaan osallistumista ja ympäristöasioista keskustelemista ystävien kanssa.

Vaikuttavaa tietoa luontokadon ehkäisemiseksi

BIODIFUL-hankkeen aikana tarkoituksemme on perehtyä tarkemmin siihen, millainen tieto on vaikuttavinta luontokatoa ehkäisevän toiminnan edistämiseksi. Pyrimme myös selvittämään, millä tavoilla laajasti omaksuttu ympäristötietoisuus ja -ymmärrys voidaan valjastaa luontokadon pysäyttämistä edistäväksi toiminnaksi. 

Lopuksi vielä tärkeä huomio: Vaikka tässä tekstissä puhumme yksittäisten ihmisten tiedosta ja toiminnasta, on tärkeää, ettei vastuuta luontokadon pysäyttämisestä sälytetä ainoastaan yksilöiden harteille. Ympäristötietoisten kansalaisten toiminta, esimerkiksi kulutusvalinnat tai kansalaisaktivismi, ovat tärkeitä, koska ne voivat kannustaa päättäjiä ja yrityksiä toimiin luontokadon ehkäisemiseksi. Ympäristötietoisuus lisää myös tällaisten laajojen toimien hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa.

Kirjoittajat:

Projektitutkija Henna Rouhiainen työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä. Hänen tutkimuksensa BIODIFUL-hankkeessa koskee sitä, miten luonnon monimuotoisuuden suojelua voidaan edistää kasvatuksen avulla.

Professori Outi Uusitalo työskentelee Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa markkinoinnin oppiaineessa ja toimii BIODIFUL-konsortiossa Jyväskylän yliopiston osahankkeen johtajana. Outi Uusitalon kiinnostuksen kohteena on markkinoinnin ja kulutuksen kestävyyden edistäminen siten, että luonnon hyvinvointi tulee kiinteäksi osaksi niihin liittyviä teorioita sekä ajattelu- ja toimintatapoja.

Lähteitä:

Frick, J., Kaiser, F. G., & Wilson, M. (2004). Environmental knowledge and conservation behavior: Exploring prevalence and structure in a representative sample. Personality and Individual differences37(8), 1597-1613.

Geiger, S. M., Geiger, M., & Wilhelm, O. (2019). Environment-specific vs. general knowledge and their role in pro-environmental behavior. Frontiers in psychology10, 718.

Gifford, R., & Nilsson, A. (2014). Personal and social factors that influence pro‐environmental concern and behaviour: A review. International journal of psychology49(3), 141-157.

Hines, J. M., Hungerford, H. R., & Tomera, A. N. (1987). Analysis and synthesis of research on responsible environmental behavior: A meta-analysis. The Journal of environmental education18(2), 1-8.

Kollmuss, A., & Agyeman, J. (2002). Mind the gap: why do people act environmentally and what are the barriers to pro-environmental behavior?. Environmental education research8(3), 239-260.

Liu, P., Teng, M., & Han, C. (2020). How does environmental knowledge translate into pro-environmental behaviors?: The mediating role of environmental attitudes and behavioral intentions. Science of the total environment728, 138126.

Sterling, E. J., Betley, E., Sigouin, A., Gomez, A., Toomey, A., Cullman, G., Malone, C., Pekor, A., Arengo, F., Blair, M., Filardi, C., Landrigan, K. & Porzecansk, A. L. 2017. Assessing the evidence for stakeholder engagement in biodiversity conservation. Biological Conservation 209, May, 159-171.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: