Jere Jarruvaunu, eli ympäristöpolitiikan epäkiitollinen sankaruus

Lukuaika

Muistatko tarinan Jere Jarruvaunusta? Jere oli höyryjunan viimeinen vaunu. Sen tehtävänä oli jarruttaa junan kulkua pahoissa paikoissa. Jereä ei huomannut kukaan, sillä kaikki ihailivat Ville Veturia, joka kiiltävänä ja iloisesti puuskuttaen veti junaa perässään. Kerran vauhti kasvoi liian kovaksi ja juna oli jo syöksymässä rotkoon. Silloin Jere Jarruvaunu pani kaikkensa peliin ja juna oli pelastettu. Vihdoinkin huomattiin, miten tärkeä rooli Jerellä oli!

Siinä, missä talous ja talouskasvu vetävät Ville Veturin tavoin perässään koko yhteiskuntaa, ympäristöpolitiikalla on ollut hieman samanlainen rooli kuin Jere Jarruvaunulla. Politikassa se rooli on usein nähty ”negatiivisena”, eli ympäristöpolitiikan tehtävänä on ollut yrittää hidastaa muiden sektoreiden ja elinkeinojen aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Toisin sanoen sen on nähty pyrkivän ”vaikeuttamaan muuta, merkityksellisempää toimintaa, jota edistetään muilla politiikanlohkoilla” (Huttunen & Rekola 2021). 

Näkymättömät eturyhmät

Julkishallinnossa keskeinen ympäristöpolitiikan toimija on ympäristöministeriö. Myös ympäristöministeriön rooli poikkeaa useasta muusta ministeriöistä: sillä ei ole taustatukenaan yrityksiä, etujärjestöjä eikä suuria puolueita, eikä sen tehtävä ole edistää taustaorganisaatioidensa elinkeinotoimintaa. Ympäristöministeriön tehtävänä on taata parempi ympäristö tuleville sukupolville ja kuten tiedämme, tulevat sukupolvet, tai luonto itsessään, eivät ole etujaan puolustamassa. Ympäristöministeriön tukijoukoissa seisoo lähinnä muutama ympäristöjärjestö ja pari pientä puoluetta.

Ympäristöministeriön tehtävänä on taata parempi ympäristö tuleville sukupolville ja kuten tiedämme, tulevat sukupolvet, tai luonto itsessään, eivät ole etujaan puolustamassa.

Tekemissämme ympäristö- ja biodiversiteettipolitiikkaa koskevissa haastatteluissa kuvataan monia ympäristöpolitiikkaan liittyviä haasteita. Yksi ongelma on se, että onnistuneenkaan ympäristöpolitiikan tulokset eivät yleensä näy kvartaalissa tai edes vaalikaudessa. ”Pikavoittoja” poliitikoille tai puolueille ei siis ole luvassa. Esimerkiksi suojelupäätösten vaikutukset voivat olla todennettavissa vasta vuosikymmenien päästä. Silloinkin erilaisten vaikutusten arvioiminen voi olla haasteellista. Ennallistamistoimien vaikutusten voidaan arvioida näkyvän vasta 100 tai jopa 200 vuoden aikahorisontissa. Kiihkeätahtisessa politiikassa ei ole aikaa odotella, josko jotain tapahtuisi. 

Tutkijoiden näkökulmasta ilmastonmuutos ja luontokato ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä ja monia tärkeitä toimia tulisi tehdä nyt eikä sitten, kun on jo liian myöhäistä. Silti on kerta toisensa jälkeen todettu, että suuriin ympäristökriiseihin vaikuttaminen ei ole politiikan ykkösprioriteetti. Ympäristökysymyksillä ei ole samaa painoarvoa kuin muilla, ehkä kiireellisemmiltä vaikuttavilla tai arkielämässä näkyvillä ongelmilla.

             Tuntuu siltä, että koskaan ei ole oikea hetki tehdä ympäristöpolitiikka. Silloin, kun menee taloudellisesti hyvin ja vakaasti, niin silloin ei saa tehdä mitään, mikä vaarantaa talouskasvun, ja silloin, kun menee huonosti, niin silloin ei nyt ainakaan saa tehdä yhtään mitään, mikä rasittaa ihmisiä”. 

Haastateltava

Monialaista yhteistyötä vai monen kokin soppa?

Vaikka päävastuu ympäristöpolitiikasta on ympäristöministeriöllä, ympäristön hallintaan osallistuvat monet muutkin tahot. Maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä esimerkiksi Metsähallitus ovat myös tärkeässä roolissa, perustuuhan moni elinkeinotoiminta luonnonvarojen käyttöön. Keskeisiä toimijoita ovat myös valtion omat tutkimus- ja asiantuntijalaitokset SYKE ja LUKE. 

On esitetty, että erityisesti metsiin kohdistuva politiikka on Suomessa sektoroitunutta ja pirstaleista, eikä yhteistyö eri toimijoiden välillä aina ole itsestään selvää (mm. Blattert et al 2022). Esimerkiksi metsiä koskevien strategioiden määrä lasketaan kahden käden sormilla. Eri toimijoilla on metsien käytölle eri tavoitteet ja strategiat vetävät eri suuntiin. Tätä voidaan näkökulmasta riippuen pitää joko politiikkajohdonmukaisuuden puutteena tai strategisena relativismina, joka taas on demokratialle tyypillinen ominaisuus. 

Suomalaista demokratiaa ja siten myös ympäristöpolitiikkaa leimaa pyrkimys avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja eri tahojen osallistamiseen. Ajatus on hyvä, mutta se on johtanut korporatiiviseen hallintaan, jossa maa- ja metsätalouden etujärjestöillä on runsaasti vaikutusvaltaa sekä Suomessa että Euroopan Unionissa. Etujärjestöjä ja yritysten edustajia käytetään yleisesti asiantuntijoina hallinnossa ja päätöksenteossa, vaikka heidän ensisijaisena tavoitteenaan on edistää taustaorganisaatioidensa välitöntä etua. 

Vaaliviestejä ja virkamiesvaltaa

Menestyksekäs ympäristöpolitiikka on eduskuntavaalien jälkeen uusien haasteiden edessä. Piipunpääteknologiaa on luvassa, mutta luonnonsuojelun budjetista leikataan yli kolmannes. Mainittakoon, että yli 200-sivuisessa hallitusohjelmassa termi kestävä kehitys mainitaan kerran – silloinkin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden roolia korostaen ekologisen kestävyyden kustannuksella. Agenda 2030:a ei hallitusohjelmasta löydy lainkaan. 

Mainittakoon, että yli 200-sivuisessa hallitusohjelmassa termi kestävä kehitys mainitaan kerran

Suomalaisen demokraattisen järjestelmän vakauttava elementti on pysyvä virkakunta. Virkamiehiä ja –naisia ei siis panna vaihtoon vaalien jälkeen, kuten monissa muissa maissa on tapana toimia. Virkatoimijoille kertyy vuosien varrella tietoa ja asiantuntijuutta, jota hyödynnetään johdonmukaisesti, olipa vaaleilla valitun eduskunnan ja hallituksen kokoonpano mikä tahansa. 

Tässä blogitekstissä on keskitytty kuvaamaan joitakin ympäristöpolitiikkaan liittyviä ongelmia ja haasteita. Seuraavassa kirjoituksessani lupaan kuvailla ehdotuksia ympäristö- ja biodiversiteettipolitiikan kehittämiseen. Tavoitteena tulevaisuudessa on nähdä ympäristöpolitiikka luontopositiivisuuden veturina ja korostaa sen roolia elämän kannattelijana.  

Sari Puustinen
Sari Puustinen, dosentti Turun yliopisto

Sinua saattaa kiinnostaa myös: