“Kuolleella planeetalla ei tehdä bisnestä” Miten suomalaiset ruokayritykset hallinnoivat ja raportoivat luontovaikutuksiaan?

Lukuaika

Kuolleella planeetalle ei tehdä bisnestä. Näin totesi eräs haastatelluista keskustellessamme yrityksen motiiveista luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Gradututkielmani suomalaisten ruokayritysten biodiversiteettiraportoinnista paljastaa raportoinnin vähyyden, mutta tuo myös esiin yritysten halun kehittää luontovaikutustensa hallintaa. Yritykset kokevat tähän haasteeseen tarttumisen vaikeaksi ja kaipaavat apua. 

Pro gradu -tutkielmaani varten luin kymmenen suuren suomalaisen ruokayrityksen vastuullisuusraportit. Kiinnostukseni kohteena oli erityisesti se, miten yritykset jakavat raporteissaan tietoa vaikutuksistaan luonnon monimuotoisuuteen. Luontokato on yksi aikamme suurimmista ympäristökriiseistä, joka uhkaa elämän edellytyksiä maapallolla. Suurin yksittäinen luontokadon aiheuttaja on ruuantuotanto, sillä valjastamalla suuria maa-alueita se köyhdyttää ja tuhoaa elinympäristöjä ja lajeja. 

Raportointi on vähäistä

Lukemissani raporteissa luonnon monimuotoisuus sai kuitenkin hämmästyttävän vähän huomiota. Joidenkin yritysten raportit sisälsivät luonnon monimuotoisuudesta vain maininnan tai kaksi, osa yrityksistä taustoitti asiaa laajemmin kertomalla sitoutumisestaan luonnon monimuotoisuuden suojeluun sekä esittelemällä menneitä tai käynnissä olevia hankkeita ja yhteistyöprojekteja. Mikään yrityksistä ei kuitenkaan raportoinut määrällisiä tietoja yritysten luontovaikutuksista ja riskeistä, eikä yrityksillä ole biodiversiteettitavoitteita.

Jos tutkimukseni olisi jäänyt tähän, olisi se antanut melko lohduttoman kuvan luontokadon ehkäisyn näkökulmasta. Onneksi olin vasta työni alussa ja pääsin syventämään ymmärrystäni haastattelemalla raportoineita yrityksiä. Haastattelut toivat esiin syitä raportoinnin vähäisyyteen ja antoivat myös toivoa muutoksesta.

Yrityksissä on tahtotilaa muutokseen

Yritysten vastuullisuusasiantuntijoiden ja päälliköiden haastatteluissa ilmeni, että luonnon monimuotoisuus omana kestävyysteemana on yrityksille uusi. Luonnon monimuotoisuus koetaan abstraktina ja vaikeasti hahmotettavana, eikä yrityksillä ole riittävää ymmärrystä toimintansa luontovaikutuksista. Haastattelujen perusteella yrityksillä on kuitenkin tahtotila hallinnoida luontovaikutuksiaan paremmin ja tavoitteena raportoida jatkossa kattavammin. Kaikki yritykset olivat kiinnostuneita asettamaan biodiversiteettitavoitteet. 

Tämän tahtotilan toteutumista näyttää yrityksissä hidastavan luonnon monimuotoisuuteen ja luontovaikutusten mittaamiseen liittyvän osaamisen, ohjeiden ja työkalujen puute. Osa yrityksistä vaikuttaa olevan jonkinlaisessa odotuksen tilassa. He seuraavat luontovaikutuksista käytävää keskustelua sekä alan kehitystä ja toivovat löytävänsä uusia kumppaneita ja yhteistyöprojekteja. Tämä on selkeä kutsu tutkimuslaitoksille ja konsulteille kehittää ja käynnistää uusia yhteistyömuotoja elintarvikealan yritysten kanssa.

Muutos vaatii resursseja ja yhteistyötä

Paljon painetta yritysten sisällä näyttää kasaantuvan vastuullisuusasiantuntijoille. Heidät tunnistettiin tärkeiksi muutosagenteiksi, jotka edistävät kestävyysaiheiden kuten luonnon monimuotoisuuden huomiointia yrityksissä, mutta resursseja vastuullisuustiimeissä on vähän. Vahvistamalla omaa osaamista, kouluttamalla ja rekrytoimalla, yritykset voivat vauhdittaa luontovaikutusten hallintaa.

Haastatteluissa nousi esiin myös luonnon monimuotoisuudesta viestimisen vaikeus kuluttajille ja muille sidosryhmille. Viestimistä voi hankaloittaa se, että yritysten oma käsitys luontovaikutustensa kokonaisuudesta on vielä hahmottumassa. Viestinnän ammattilaisena näen, että ratkaisut viestinnän tueksi ovat pikaisesti tarpeen, sillä aiheen kirkastaminen eri sidosryhmille voi tukea globaalissa ruokajärjestelmässä kipeästi tarvittavaa muutosta.

Gradututkielmani on luettavissa kokonaisuudessaa Jyväskylän yliopiston verkkoarkistossa. Toivon, että se herättää kiinnostusta ja keskustelua!

Mielenkiintoisesta graduaiheesta haluan kiittää ohjaajaani apulaisprofessori Marileena Mäkelää, apulaisprofessori Tiina Onkilaa, haastatteluihin osallistuneita yrityksiä ja henkilöitä sekä BIODIFUL-projektia, jossa aineistoni on kerätty.

Kuva : Ricardo Gomez Angel / Unsplash

Sinua saattaa kiinnostaa myös: