Miten voin motivoida itseäni ja muita tekemään luontoa kunnioittavia valintoja? Tehtävä tuntuu meistä luonnon ilmiöiden ja ihmisen käyttäytymisen tutkijoistakin usein hankalalta ja monimutkaiselta. Eikä ihme, sillä ihmisen päätöksentekoon ja toimintaan vaikuttaa suuri joukko erilaisia tekijöitä, jotka vaihtelevat tilanteesta toiseen. Yksi strategia on lisätä minäpystyvyyttä eli ihmisten uskoa siihen, että heidän omilla luontoteoillaan on merkitystä.
Osa ihmisen toimintaan vaikuttavista tekijöistä liittyy ihmiseen itseensä ja hänen psyykeensä. Esimerkiksi kognitiot (tiedolliset toiminnat), emootiot (tunteet) ja identiteetti ohjaavat toimintaa ja päätöksentekoa. Osa puolestaan on ulkoisia tekijöitä, jotka estävät ja mahdollistavat toimintaa, kuten se, kuinka paljon ympäristöystävälliset tuotteet maksavat tai miten ihmiset ympärillämme suhtautuvat luonnonsuojeluun. Myös taustamme, kuten sukupuolemme, ikämme ja koulutustasomme, vaikuttavat valintoihimme.
Mihin siis kannattaa keskittyä, jotta voisi parhaiten motivoida ihmisiä luontotekojen pariin? Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Tiedetään kuitenkin, että tietyt tekijät nousevat esiin erityisen vaikuttavina eri tutkimuksissa ja tilanteissa. Yksi merkittävä tekijä on usko itseen ja omiin kykyihin eli minäpystyvyys.
Minäpystyvyyden voima
Minäpystyvyys on keskeinen toimintaamme ja päätöksiimme vaikuttava psykologinen tekijä. Se tarkoittaa ihmisen käsitystä omasta kyvystään toimia tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Minäpystyvyys voi liittyä tiettyihin, tarkasti rajattuihin toimiin, kuten tupakoinnin tai kahvinjuonnin lopettamiseen. Toisaalta se voi ilmetä yleisemmällä tasolla eli uskona omiin mahdollisuuksiin saavuttaa asioita ja menestyä.
Minäpystyvyyden kokemukseen vaikuttaa erityisesti ihmisen aikaisempi menestyminen. Esimerkiksi uskoa omaan pärjäämiseen koulussa tai myöhemmissä opinnoissa muokkaa vahvasti se, miten opinnot ovat aiemmin sujuneet. Minäpystyvyyden ja suoritusten välillä näyttääkin toimivan palautemekanismi, jossa molemmat vahvistavat (tai heikentävät) toisiaan vastavuoroisesti. Lisäksi minäpystyvyyteen voi vaikuttaa muiden ihmisten toiminta, kuten sosiaalinen vertailu sekä sanallinen suostuttelu.
Minäpystyvyydellä on vahva vaikutus motivaatioon: kun ihminen uskoo olevansa taitava tietyssä tehtävässä, hänen motivaationsa työskennellä tehtävän parissa on korkeampi. Toisaalta jos ihminen ei koe pystyvänsä tekemään jotain, hän ei tee sitä, vaikka asenteet ja normit tukisivat toimintaa ja palkkio olisi runsas. Kuluttajan havainto vaikuttamisen mahdollisuudesta on siis keskeinen, jotta hän toteuttaa tiettyä toimintaa.
Minäpystyvyys vaikuttaa ympäristötoimintaan
Minäpystyvyydellä on selitetty myös ympäristömyönteistä toimintaa ja kuluttajakäyttäytymistä. Samaa ilmiötä kuvaavia rinnakkaisia käsitteitä ovat esimerkiksi kokemus kontrollista (perceived behavioral control) ja kuluttajan kokemus toiminnan vaikuttavuudesta (perceived consumer effectiveness). Sillä, että kuluttaja kokee voivansa vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin, on tutkimusten mukaan vaikutuksia monenlaiseen ympäristötoimintaan: ympäristöystävällisten tuotteiden hankintaan, kierrättämiseen, kasvispitoisemman ruokavalion omaksumiseen, äänestyskäyttäytymiseen ja jossain määrin myös ympäristöaktivismiin.
Minäpystyvyyden merkitys luontokatoa ehkäisevässä toiminnassa
Juuri ilmestynyt artikkelimme tarkastelee sitä, vaikuttaako minäpystyvyys suomalaisten kuluttajien luontokatoa ehkäisevään toimintaan. Selvitimme tutkimuksessa, välittääkö minäpystyvyys luontokatoon liittyvän riskikäsityksen ja luontokatoa ehkäisevän toiminnan eri muotojen välistä yhteyttä.
Riskikäsityksellä tarkoitimme tutkimuksessamme sitä, pitääkö ihminen luontokatoa vakavana, todennäköisenä ja huolestuttavana uhkana. Luontokatoa ehkäisevän toiminnan muodoiksi valitsimme ympäristökansalaisuuden ja -aktivismin, kestävän kulutuksen käytänteet (erityisesti ostopäätökset) ja ruokavalinnat. Minäpystyvyyttä selvitimme kysymällä, kokevatko tutkittavat, että kuluttajat pystyvät omilla toimillaan auttamaan ympäristöongelmien ratkaisemisessa.
Tulostemme perusteella valtaosa suomalaisista aikuisista pitää luontokatoa vakavana riskinä luonnolle ja yhteiskunnalle. Riskiä pidettiin suurempana muualla maailmassa kuin Suomessa. Tutkimuksemme vastaajat suosivat selvästi enemmän kuluttamalla vaikuttamista kuin kansalaisosallistumista. Luontokatoa ehkäisevien ruokavalintojen tekeminen ei kuitenkaan ollut kovin yleistä.
Mitä suurempana uhkana vastaajat luontokatoa pitivät, sitä enemmän he tekivät luontokatoa ehkäiseviä toimia. Tämä yhteys oli merkitsevä kuitenkin vain silloin, kun vastaajat kokivat minäpystyvyyttä eli uskoivat, että kuluttajien toiminnalla on merkitystä ympäristönsuojelussa.
Tuloksia voidaan tulkita kahdella tavalla. Yksi mahdollinen selitys on, että luontokadon pitäminen uhkana ei yksinään riitä motivoimaan yksilön toimintaa. Lisäksi tarvitaan usko omaan tai kollektiiviseen vaikutusmahdollisuuteen. Minäpystyvyys näyttäisi siis olevan edellytys sille, että luontokadon aiheuttama huoli kanavoituu toiminnaksi.
Toinen mahdollinen selitys on, että ihmiset eivät yhdistä luontokatoon liittyvää riskiä omaan päivittäiseen kulutukseensa. Tai kenties he eivät tiedä, miten heidän tulisi kuluttaa luontokatoa ehkäistäkseen. Tietoa luontokadosta on ollut mediassa tarjolla huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi tietoa ilmastonmuutoksesta, ja aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kuluttajat ovat epävarmoja siitä, millaiset toimet ovat tehokkaita luontokadon ehkäisemisessä.
Suosituksia: Miten kannustaa kuluttajia kohti luontoa kunnioittavia valintoja?
Tulostemme perusteella laadimme suosituksia ympäristöhallinnolle ja sellaisille järjestöille, jotka haluavat viestiä kuluttajille luontokadon ehkäisemisestä.
- Viestitään kuluttajille siitä, miten luontokato vaikuttaa heidän lähiympäristössään ja miten he omilla toimillaan voivat ehkäistä luontokatoa. Vaikuttavia toimia ovat esimerkiksi:
– kansalaisosallistuminen ja -aktivismi, kuten vetoomukset, mielipidekirjoitukset, äänestäminen,
– kulutusvalinnat, kuten luomun ja vähäpäästöisten tuotteiden suosiminen,
– ruokavalinnat, kuten eläinperäisten tuotteiden vähentäminen. - Tarjotaan kuluttajille kokemuksia oman toiminnan vaikuttavuudesta esim. perinneympäristö- ja ennallistamistalkoiden avulla.
- Pidetään yllä dialogia ja opitaan yhdessä lisää luontokadosta ja sen ehkäisemisestä.
Julkaisu:
Lähteet:
Ajzen, I. (1991). The theory of planned behavior. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 50(2), 179-211. https://doi.org/10.1016/0749-5978(91)90020-T
Bandura, A. (1977). Self-efficacy: toward a unifying theory of behavioral change. Psychological review, 84(2), 191. https://doi.org/10.1037/0033-295X.84.2.191
Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, Inc.
Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. New York, NY: Freeman.
Bord, R. J., O’connor, R. E. & Fisher, A. (2000). In what sense does the public need to understand global climate change? Public Understanding of Science, 9(3), 205. https://doi.org/10.1088/0963- 6625/9/3/301
Bosone, L., Chaurand, N., & Chevrier, M. (2022). To change or not to change? Perceived psychological barriers to individuals’ behavioural changes in favour of biodiversity conservation. Ecosystems and People, 18(1), 315-328. https://doi.org/10.1080/26395916.2022.2071343
Ellen, P.S., Wiener, J.L. & Cobb-Wakgren, C. (1991). The Role of Perceived Consumer Effectiveness in Motivating Environmentally Conscious Behaviors. Journal of Public Policy and Marketing, 10(2), 102-117. https://doi.org/10.1177/074391569101000206
Kim, Y., & Choi, S. M. (2005). Antecedents of green purchase behavior: An examination of collectivism, environmental concern, and PCE. ACR North American Advances.
Kinnear, T. C., Taylor, J. R., & Ahmed, S. A. (1974). Ecologically concerned consumers: who are they? Ecologically concerned consumers can be identified. Journal of marketing, 38(2), 20-24. https://doi.org/10.1177/002224297403800205
Lange, F., & Coremans, L. (2020). The role of consumer knowledge in reducing the demand for palm oil. Environmental Conservation, 47(2), 84-88. https://doi.org/10.1017/S0376892920000053
Lee, Y., Kim, S., Kim, M. & Choi, J. (2014). Antecedents and interrelationships of three types of pro- environmental behavior. Journal of Business Research, 67, 2097-2105. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2014.04.018
Lindemann-Matthies, P., Mulyk, L., & Remmele, M. (2021). Garden plants for wild bees–Laypersons’ assessment of their suitability and opinions on gardening approaches. Urban Forestry & Urban Greening, 62, 127181. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2021.127181
Meinhold, J. L. & Malkus, A. J. (2005). Adolescent environmental behaviors: Can knowledge, attitudes, and self-efficacy make a difference? Environment and Behavior, 37(4), 511-532. https://doi.org/10.1177/0013916504269665
Talsma, K., Schüz, B., Schwarzer, R., & Norris, K. (2018). I believe, therefore I achieve (and vice versa): A meta-analytic cross-lagged panel analysis of self-efficacy and academic performance. Learning and individual Differences, 61, 136-150.
Wang, O. & Scrimgeour, F. (2021). Willingness to adopt a more plant-based diet in China and New Zealand: Applying the theories of planned behaviour, meat attachment and food choice motives. Food Quality and Preference, 93, 104294. https://doi.org/10.1016/j.foodqual.2021.104267
