Se mitä syömme ei ole vain makuasia, vaan ratkaiseva tekijä ekokriisin ratkaisemisessa. Maailman talousfoorumin asiantuntijat arvioivat, että neljä suurinta globaalia riskiä seuraavan vuosikymmenen aikana liittyvät ympäristöön: ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ekosysteemien romahtaminen ja sään ääri-ilmiöt. Kaikki nämä kytkeytyvät siihen, mitä syömme ja miten ruokamme tuotetaan.
Noin kolmannes ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy ruoantuotannossa, joka vie jo yli kolmanneksen maapallon pinta-alasta. Maata raivataan erityisesti rehuntuotantoon lihantuotannon tarpeisiin, mikä kiihdyttää luontokatoa. Samalla nykyiset ruokailutottumukset lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja syöpään.
Ruokavalintamme vaikuttavat ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja terveyteen. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluvun odotetaan kasvavan lähes 10 miljardiin. Sekä ruokajärjestelmiin että kulutustottumuksiimme on tehtävä laajoja muutoksia, mikäli haluamme turvata ihmisten hyvinvoinnin ja ekosysteemien kestävyyden.
Väitöstutkimusmatkani
Olen työskennellyt viimeisen kymmenen vuoden aikana useissa eri ravitsemus- ja kestävyysaiheisissa tutkimusryhmissä Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Tehdessäni kandiopintojani Tanskassa törmäsin Maailman terveysjärjestön alullepanemaan projektiin, jonka tavoitteena oli rakentaa jokaiselle maailman maalle esimerkkiruokakorit paikallisista raaka-aineista niin, että ne täyttävät ravitsemussuositukset mahdollisimman edullisesti.
Projektin innoittamana päädyin tekemään työharjoittelun keväällä 2016 Ghanassa, jossa keräsin hankkeessa tarvittavaa aineistoa. Tämän jälkeen liityin mukaan myös erään kollegan Etiopiassa toteuttamaan vastaavaan projektiin. Viime vuodet olen työskennellyt Turun yliopistolla ja tutkinut erityisesti erilaisia keinoja vähentää ympäristölle ja terveydelle haitallista lihan liikakulutusta.
Ghanassa ja Etiopiassa ruuan hinta on este
Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten kestäviä ruokavaliostrategioita voidaan kehittää ja soveltaa ympäristöissä, jotka eroavat toisistaan merkittävästi niin tulotasoiltaan kuin kulttuureiltaankin. Tulokset osoittivat, että vaikka kaikki ravitsemussuositukset täyttävä ruokavalio on teoriassa mahdollista koostaa paikallisista raaka-aineista sekä Ghanassa että Etiopiassa, se ei kuitenkaan ole taloudellisesti mahdollista Ghanan maaseudulla ilman omavaraisviljelyä tai villiruokien laajamittaista käyttöä.
Myös Etiopiassa ravitsemussuositukset täyttävän ja riittävän monipuolisen ruokavalion hinta ylitti monien perheiden käytettävissä olevan ruokabudjetin, mikä tekee terveellisen ruokavalion saavuttamisesta vaikeaa ilman lisäresursseja. Ghanassa ja Etiopiassa terveellisen ruokavalion hintaa nostivat erityisesti tietyt ravintoaineet, kuten omega-3-rasvahapot, jodi ja A-vitamiini. Nämä havainnot osoittavat, että siirtymässä tarvitaan myös maatalouspoliittisia muutoksia.
Suomessa haasteena lihan ylikulutus – miksi pehmeät keinot eivät riitä?
Suomessa ongelma ei ole terveellisen ruoan saatavuus, vaan lihan liikakulutus. Uusien ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan 350 grammaa viikossa, mutta tällä hetkellä suomalaisista miehistä 93 % ja naisista 60 % ylittää tämän rajan. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvat keinot eivät ole merkittävästi muuttaneet lihan kulutusta Suomessa ja myös väitöstutkimukseni tulokset tukevat tätä päätelmää: ruokailijan ”tuuppaaminen” kohti kestävämpiä ruokavaihtoehtoja esimerkiksi tarjoamalla kasvisvaihtoehto lounaslinjastolla ennen lihavaihtoehtoa ei vaikuttanut ruokavalintoihin tai liharuoan määrään.
Vapaaehtoisuuteen pohjautuvat keinot eivät ole merkittävästi muuttaneet lihan kulutusta Suomessa
Vapaaehtoisuuteen pohjautuvien ”pehmeiden” keinojen osoittauduttua tehottomiksi, tutkimme myös lihan hinnan nostamiseen ja sen saatavuuden rajoittamiseen tähtääviä vahvoja politiikkatoimia. Tuloksemme osoittavat, että näiden keinojen hyväksyttävyys riippuu erityisesti siitä, koetaanko ne reiluiksi ja kuinka vahvasti ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamat riskit koetaan.
Yhteinen haaste, erilaiset ratkaisut
Vaikka ruokajärjestelmiin ja ruoan kulutustottumuksiin tarvitaan muutoksia kaikkialla maailmassa, ruokaan liittyvät kestävyyshaasteet vaihtelevat maiden välillä valtavasti. Tutkimukseni tulokset Ghanasta, Etiopiasta ja Suomesta osoittavat, että paikallisella kulttuurilla ja kontekstilla on selkeä vaikutus siihen millaiset strategiat voivat toimia siirtymässä kohti kestävämpiä ruokavalioita.
Kirjoittaja:
Esa-Pekka Nykänen, FT
Kirjoittaja on kansanterveystieteen ja ympäristöpolitiikan tutkija, jonka erityisosaaminen liittyy kestävien ruokavalioiden edistämiseen ja siihen, miten terveydelle ja ympäristölle haitallista lihan liikakulutusta voidaan vähentää.
Linkki väitöskirjaan: Sustainable Diet Strategies – Perspectives from Ghana, Ethiopia, and Finland https://www.utupub.fi/handle/10024/194436
