Tässä blogikirjoituksessa pohditaan ekologisen kriisin synnyttämän ympäristöahdistuksen ja luontosuhteen yhteyttä sekä niiden vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja kykyyn elää hyvää elämää. Vaikka ympäristöahdistus ilmenee usein lamauttavana tunteena tai kokemuksena, se voi myös toimia merkittävänä muutosvoimana, joka kannustaa yksilöitä aktiiviseen ympäristötoimijuuteen ja syvempään yhteyteen ympäröivään luontoon. Luontosuhteen syventäminen lieventää puolestaan ympäristöahdistuksen kielteisiä vaikutuksia ja toimii katalysaattorina ympäristötoimijuuden ja ekologisesti kestävämmän elämäntavan omaksumiselle. Samalla se edistää sekä psykologista että ekologista hyvinvointia. Näiden yhteyksien analysointi on keskeistä, kun pyritään ymmärtämään, miten yksilöt navigoivat haastavien ympäristötunteidensa läpi ja luovat merkityksellisiä luontosuhteita.
Antroposeenin aikakausi ja sen haasteet
Elämme aikakaudella, jota kutsutaan antroposeenin aikakaudeksi, missä ihmisen toiminta vaikuttaa merkittävästi maapallon ekosysteemeihin (Dasgupta 2021; Díaz ym. 2019). Tämä aikakausi on tuonut mukanaan valtavia haasteita: ilmastonmuutos etenee kiihtyvällä vauhdilla ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy huolestuttavalla tavalla. Nämä haasteet eivät ole vain tilastollisia lukuja, vaan todellisia ongelmia, jotka muokkaavat elämäämme ja pakottavat meidät pohtimaan omaa rooliamme suhteessa muuhun luontoon. Ekologinen kriisi ei ainoastaan uhkaa elämän ylläpitämistä ja jatkumista maapallolla, vaan vaatii meiltä syvällistä pohdintaa hyvän elämän peruskysymyksistä. Kestävän tulevaisuuden saavuttaminen on riippuvainen kyvystämme arvioida ja ymmärtää, miten ihmisen toiminta – erityisesti luonnonvarojen kestämätön hyödyntäminen – vaikuttaa ympäröimäämme luontoon.
Hyvä elämä ja moraalinen vastuu
Kysymys hyvästä elämästä eli siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista, on ollut keskeinen teema filosofisessa ja psykologisessa pohdinnassa Aristoteleen ajoista nykypäivään.
Ekologisen kriisin myötä keskustelu ihmisten hyvinvoinnista ja ekologisesta kestävyydestä on saanut entistä enemmän huomiota, jossa korostuu ihmisen moraalinen vastuu niin luontoa kuin tulevia sukupolvia kohtaan.
Viimeaikaiset keskustelut ovat laajentaneet tarkastelua planetaarisen hyvinvoinnin käsitteeseen (engl. planetary well-being), joka tunnustaa sekä ihmisten että muun luonnon hyvinvoinnin moraalisen arvon. Ekologinen kriisi herättääkin perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, mitä hyvä elämä pohjimmiltaan tarkoittaa ja mitä todella tarvitsemme elääksemme hyvää elämää, ottaen huomioon sekä ihmiskunnan että muun luonnon tarpeet ja hyvinvoinnin.
Ympäristöahdistus – psykologinen reaktio ekologiseen kriisiin
Ekologinen kriisi on johtanut myös uudenlaiseen ahdistuksen muotoon, jota kutsutaan ”ympäristöahdistukseksi”(engl. eco-anxiety). Tämä ilmiö ei rajoitu ainoastaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ”ilmastoahdistukseen” (engl. climate anxiety), vaan se ymmärretään monimuotoisena haasteena, joka kuvastaa ihmisten kasvavaa huolta ympäristön tilasta. Ympäristöahdistuksen taustalla olevia huolia ovat muun muassa ympäristön saastuminen, ekosysteemien häviäminen, ilmastonmuutos sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Tämän tyyppinen ahdistus voi ilmetä erilaisina psykologisina tuntemuksina, kuten yleisenä ahdistuksena, masennuksen oireina, surumielisyytenä tai menetyksen tunteina. Nämä reaktiot voidaan tulkita luonnollisina vastareaktioina ympäristöhuolten jatkuvalle kasvulle. Tutkimukset osoittavat, että ympäristöahdistus voi vaikuttaa merkittävästi yksilöiden käyttäytymiseen sekä psykologiseen että ekologiseen hyvinvointiin (Hogg ym. 2023; Pihkala 2020).
Ympäristöahdistuksen kaksijakoisuus – voimattomuudesta toimijuuteen
Ympäristöahdistus ei kuitenkaan ilmene vain negatiivisina tunteina tai voimattomuutena; sen taustalla voi myös olla merkittävä halu muutokseen ja vastuun kantamiseen. Tutkimuksissa on tunnistettu käsite ”käytännön ympäristöahdistus” (engl. practical exo-anxiety), jolla viitataan siihen, kuinka ympäristöahdistus voi kannustaa ympäristömyönteisiin asenteisiin ja käyttäytymiseen (Kurth & Pihkala 2022; Pihkala 2020). Yksilöt, jotka kokevat ympäristöahdistusta, tuntevat usein myös moraalista vastuuta ja halua toimia luonnon hyväksi. Tämä voi johtaa aktiiviseen osallistumiseen ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi ja syvempään yhteyteen ympäröivään luontoon. Ympäristöahdistus ei toimi ainoastaan esteenä, vaan se voi tarjota mahdollisuuksia kehittää käytännön toimia kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Ympäristöahdistus toimii parhaimmillaan muutosvoimana, joka voi herättää toivon tunteen ja kannustaa aktiiviseen ympäristötoimijuuteen.
Luontosuhde – sillanrakentaja hyvään elämään ja kestävään tulevaisuuteen
Luontosuhde on noussut esiin yhtenä merkittävänä keinona ekologiseen kriisiin vastaamisessa. Luontosuhteella tarkoitetaan sekä tiedollista käsitystä luonnosta että emotionaalista, kokemuksellista ja toiminnallista suhdetta ympäröivään luontoon. Tutkimukset osoittavat, että vahva luontosuhde vähentää ympäristöahdistuksen haitallisia vaikutuksia sekä kannustaa ottamaan aktiivisemman roolin ympäristöuhkien torjumisessa ja luonnon suojelemisessa (Chawla 2020; Passmore ym. 2023).
Syvemmän yhteyden kokeminen luontoon edistää ympäristömyönteisten asenteiden ja toimintatapojen kehittymistä sekä toimii katalysaattorina ympäristötoimijuuden ja ekologisesti kestävämmän elämäntavan omaksumiselle.
Lisäksi vahvan luontosuhteen on todettu parantavan psykologista resilienssiä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia (Capaldi ym. 2014; Pritchard ym. 2020). Kun yksilöt kokevat itsensä osaksi luonnon kokonaisuutta, heidän kokemuksensa elämän merkityksellisyydestä ja tarkoituksesta vahvistuu, mikä suojaa heitä ympäristöahdistuksen negatiivisilta vaikutuksilta ja edistää samalla heidän kukoistuksen tunnettaan.
Haastavien ympäristötunteiden säätely ja merkityksellisen luontosuhteen luominen osana kestävää tulevaisuutta
Ympäristöahdistuksen ja luontosuhteen yhteydessä korostuu dynaaminen vuorovaikutus, jossa ympäristöahdistus ei rajoitu ainoastaan ahdistukseen ja voimattomuuden tunteisiin, vaan se voi myös toimia kannustimena yksilöiden ympäristötoimijuudelle sekä syvempien yhteyksien luomiseen luonnon kanssa. Tämän kaksijakoisuuden tunnistaminen korostaa ympäristöahdistuksen uudelleenarvioinnin tärkeyttä ja edellyttää resilienssin kehittämistä sekä tunteiden säätelykyvyn vahvistamista. Syventämällä suhdettamme luontoon voimme löytää elämäämme merkityksen ja tarkoituksen, mikä ei ainoastaan edistä henkilökohtaista hyvinvointiamme, vaan ohjaa meitä kohti kestävää tulevaisuutta.
Lähteet:
Capaldi, C. A., Dopko, R. L., & Zelenski, J. M. (2014). The relationship between nature connectedness and happiness: A meta-analysis. Frontiers in Psychology, 976.
Chawla, L. (2020). Childhood nature connection and constructive hope: A review of research on connecting with nature and coping with environmental loss. People and Nature, 2(3), 619–642.
Dasgupta, P. (2021). The economics of biodiversity: The Dasgupta review. Abridged version. HM Treasury.
Díaz, S., Settele, J., Brondízio, E. S., Ngo, H. T., Agard, J., Arneth, A., Balvanera, P., Brauman, K. A., Butchart, S. H. M., Chan, K. M. A., Garibaldi, L. A., Ichii, K., Liu, J., Subramanian, S. M., Midgley, G. F., Miloslavich, P., Molnár, Z., Obura, D., Pfaff, D., … Zayas, C. N. (2019). Pervasive human-driven decline of life on earth points to the need for transformative change. Science, 366(6471), 1–10.
Elo, M., Hytönen, J., Karkulehto, S., Kortetmäki, T., Kotiaho, J. S., Puurtinen, M., & Salo, M. (2024). Interdisciplinary perspectives on planetary well-being (p. 291). Taylor & Francis.
Grénman, M., Uusitalo, O., & Räikkönen, J. (2024). Eudaimonia and temperance. A pathway to a flourishing life. In M. Elo, J. Hytönen, S. Karkulehto, T. Kortetmäki, J. S. Kotiaho, M. Puurtinen, & M. Salo (Eds.), Interdisciplinary perspectives on planetary well-being. Taylor & Francis.
Hogg, T. L., Stanley, S. K., & O’Brien, L. V. (2023). Synthesising psychometric evidence for the climate anxiety scale and Hogg eco-anxiety scale. Journal of Environmental Psychology, 88, 102003.
Passmore, H. A., Lutz, P. K., & Howell, A. J. (2023). Eco-anxiety: A cascade of fundamental existential anxieties. Journal of Constructivist Psychology, 36(2), 138–153.
Pihkala, P. (2020). Anxiety and the ecological crisis: An analysis of eco-anxiety and climate anxiety. Sustainability, 12(19), 7836.
Pritchard, A., Richardson, M., Sheffield, D., & McEwan, K. (2020). The relationship between nature connectedness and eudaimonic well-being: A meta-analysis. Journal of Happiness Studies, 21, 1145–1167.
Kuvat: 🇸🇮 Janko Ferlič , Annie Spratt
