Irene Kuhmosen ja Minna Käyrän artikkeli ”Institutionalising degrowth regime: a review and analysis of degrowth transition proposals” julkaistiin syyskuussa Sustainability Science -lehdessä.
Vihreän talouskasvun tavoittelu pohjautuu ajatukseen, että talouden kasvu on mahdollista kytkeä irti ympäristövaikutuksista. Käytännössä irtikytkentä näyttäytyy kuitenkin lähinnä lunastamattomana lupauksena – taloudellinen toimeliaisuus on yhä vahvasti kytköksissä yhtäältä lisääntyvään resurssien, maa-alan ja materiaalien käyttöön ja toisaalta lisääntyviin päästöihin. Näin ollen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen, ilmastonmuutoksen ja monen muun kestävyysongelman juurisyyt löytyvät jatkuvaa kasvua tavoittelevan talousjärjestelmän luonteesta.
Kasvava joukko tutkijoita on kohdistanut kiinnostuksensa yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisuehdotusten sijaan koko talousjärjestelmän luonteeseen ympäristökriisiä ylläpitävänä voimana. Jos talouskasvun tavoittelu on perusongelma, voisiko sille löytyä vaihtoehtoja, joiden puitteissa olisi olla mahdollista elää hyvää elämää planeetan kantokyvyn rajoissa? Eräs lähestymistapa näihin kysymyksiin löytyy kasvutonta taloutta koskevasta tutkimuksesta (degrowth). Tämä tutkimusala pyrkii löytämään vastauksia siihen, miten tällainen kasvun poissaoloon ja jopa talouden kutistumiseen pohjautuva talousjärjestelmä voisi organisoitua tuottaen kuitenkin samalla hyvinvointia ihmisille.
Degrowth-tutkimus jättää kuitenkin vielä avoimeksi sen, mitä sitten pitäisi tehdä, jotta päämäärään – kasvuttomaan tai kutistuvaan talouteen, joka kuitenkin mahdollistaa ihmisten hyvinvoinnin – voisi päästä. Tämän vuoksi Jyväskylän yliopiston tutkijat Minna Käyrä ja Irene Kuhmonen tarkastelivat erilaisia degrowth-aloitteita kysyen, miten kasvuttomaan talouteen pohjautuva yhteiskunta toimisi. Tätä kysymystä he tarkastelivat institutionalisoituneiden yhteiskunnallisten rakenteiden taustalla vaikuttavien sääntöjen näkökulmasta.
Jos talouskasvun tavoittelu on perusongelma, voisiko sille löytyä vaihtoehtoja, joiden puitteissa olisi olla mahdollista elää hyvää elämää planeetan kantokyvyn rajoissa?
Siinä missä nykyinen yhteiskuntajärjestelmä ottaa annettuna kasvun tavoitteen, kasvuttomaan talouteen pohjaavassa järjestelmässä lähtökohtana on supistuminen. Erityisesti tämä koskee talousjärjestelmässä virtaavien, nopeasti resursseista jätteiksi muuttuvien materiaalien läpivirtauksen pienentämistä. Supistuminen koskettaa kuitenkin myös muita yhteiskunnan osa-alueita, kuten työtuntien vähentämistä sekä materiaalista kuluttamista.
Toinen kasvuttoman talouden pilari on uudelleenorganisoituminen, joka pitää sisällään suuren joukon eri tavalla toimimisen tapoja, arvojen muutoksista hyvinvointia ylläpitävien instituutioiden reformeihin ja julkisen kulutuksen uudelleensuuntaamiseen. Yhteinen nimittäjä monille näille muutoksille on voittoa tavoittelemattomuus ja vallan ja resurssien uusjako.
Kolmas yhdistävä tekijä kasvuttoman talouden taustalla on paikallistuminen. Paikallistuminen koskee esimerkiksi pitkien, läpinäkymättömien, globaalien hankintaketjujen lyhentämistä ja samalla yhtäältä ympäristövaikutusten siirtämistä lähemmäksi kulutusta ja toisaalta paikallisen ostovoiman vahvistamista.
Tunnistetut kolme kasvuttoman talouden peruspilaria – supistuminen, uudelleenorganisoituminen ja paikallistuminen – ovat monessa mielessä vastakkaisia nykyiselle talousjärjestelmälle. Kasvuttomaan talouteen siirtyminen edellyttäisi muutoksia sekä yhteiskuntien arvoperustassa että poliittista tahtoa ja sääntelyä. Tähän kytkeytyy myös kasvuttomuuteen tähtäävän siirtymän haaste. Kasvuton talous yhtäältä nojaa vahvaan kansalaisyhteiskuntaan, ruohonjuuritason kansalaisliikehdintään ja omaehtoiseen toimijuuteen, mutta samalla se myös vaatii vahvaa sääntelyperustaa. Näiden näkökohtien yhteensovittaminen voi olla haaste. Toisaalta analyysi paljastaa, että kasvuton talous on muutakin kuin vähentämistä, eikä siirtymän tarvitse välttämättä lähteä liikkeelle poliittisesti vaikeimmista teemoista, jollainen supistumisen tavoite eittämättä on. Nykyistä kestävämpää talousjärjestelmää voidaan lähteä rakentamaan myös esimerkiksi arvoketjuja paikallistamalla tai uudistamalla erilaisten instituutioiden ja organisaatioiden toimintatapoja. Vaikka nämäkin tavoitteet ovat kunnianhimoisia, vaihtoehtojen etsiminen koko talousjärjestelmän tasolla on välttämätöntä, jotta kestävyyskriisin juurisyihin voidaan puuttua.
Linkki artikkeliin: Institutionalising degrowth regime: a review and analysis of degrowth transition proposals
