Luontokadon ehkäiseminen on yksi keskeisimmistä kestävyyshaasteista ruokajärjestelmässämme. Ilman toimivaa luontoa ei ole toimivaa ruoan tuotantoa. Monimuotoinen luonto on perusedellytys koko ruokajärjestelmälle, mutta yksittäiselle ruoka-alan toimijalle luontokadon ehkäiseminen saattaa tuntua etäiseltä ja jopa ylivoimaiselta haasteelta. Ruoan tuotannossa kannattavuuspaineet ja muut taloudelliset haasteet tekevät kestävyystoimien toteuttamisesta usein vaikeaa. Moni yritys saattaa kokea, ettei sillä ole resursseja investoida suuriin kestävyyshankkeisiin, vaikka halu muutokseen olisikin vahva.
On kuitenkin syytä muistaa, että ruokajärjestelmän kestävyysmurros ei aina vaadi suuria investointeja uusiin teknologioihin tai liiketoiminnan täyskäännöksiä. Taloudellisesti pienemmät mutta merkitykselliset toimenpiteet voivat olla yhtä tärkeitä – ja joskus jopa vaikuttavampia – kuin suuret investoinnit. Esimerkiksi ihmisten asenteiden ja toimintatottumusten muutos voi luoda pitkäkestoisia ja laajamittaisia vaikutuksia.
Yksi tapa lähestyä ruoan tuotannon ja kulutuksen kestävyyshaasteita on kohtuuden kautta. Kohtuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että jotain on riittävästi, mutta ei liikaa. Kestävyystutkimuksessa kohtuudella tarkoitetaan toimia, joiden avulla pyritään rajoittamaan tai säätelemään resurssien käyttöä ympäristön kantokyvyn mukaisesti. Kohtuus voisi myös tarkoittaa tasapainoa niin ekologisessa kuin sosiaalisessa mielessä: tuotetaan ja kulutetaan ruokaa ottaen huomioon sekä ekosysteemien että ihmisten hyvinvointi. Kohtuuden periaate ohjaa meitä pohtimaan, mitä todella tarvitsemme voidaksemme elää hyvin, ja auttaa meitä toimimaan planeetan rajojen puitteissa.
Arjessa kohtuus voi näkyä esimerkiksi harkitsevina kulutusvalintoina. Moni voi vähentää uusien vaatteiden ostamista ja suosia käytettyjä. Rikkoutuneet tavarat voidaan korjata uuden ostamisen sijaan. Työkaluja ja muita harvoin tarvittavia esineitä voi jakaa naapureiden tai ystävien kanssa. Vaikka arjen kulutuksen vähentäminen ei usein vaadi suuria ponnisteluja, ruoan kohdalla kohtuusperiaatteiden omaksuminen voi tuntua monimutkaisemmalta. Ruoka on yksi perustarpeistamme, ja meidän on syötävä joka päivä. Miten kohtuus voisi siis näkyä ruokajärjestelmän eri osissa?
Ruokakulttuurissa kohtuus voi ilmetä pyrkimyksenä hillitä ylikulutusta ja siirtyä terveellisempiin sekä ekologisesti kestävämpiin ruokavalintoihin. Yksilötasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lihatuotteita ja herkkuja nautitaan kohtuudella, mutta pääpaino on kasvipohjaisissa ja paikallisissa sesonkituotteissa. Kuluttaja voi myös suunnitella ruokaostoksiaan huolellisemmin ja välttää impulssiostoksia. Kotona voi ottaa käyttöön ”ruokajämäpäiviä”, jolloin hyödynnetään jääkaapissa ja kuivakaapissa olevia aineksia sen sijaan, että ostettaisiin uutta ruokaa. Ruokahävikin minimointi onkin olennainen osa kohtuullisuuden toteuttamista, sillä nykyään noin kolmasosa kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikiksi.
Kohtuus ei ole vain yksilöiden valinta, vaan se ulottuu myös yritysten toimintaan. Ruokayritykset voivat myynti- ja markkinointikäytännöillään ohjata kuluttajia kohtuullisempiin valintoihin. Esimerkiksi saksalainen luomuruokaketju Bio Company lanseerasi vuonna 2019 onnistuneesti ”Osta vähemmän” (Kauf Weniger) -kampanjan, jonka tavoitteena oli auttaa asiakkaitaan tekemään tietoisempia ruokaostoksia ja vähentämään ruokahävikkiä1. Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muualta; esimerkiksi Ruotsissa elintarvikekauppaketju ICA rohkaisee kuluttajia suunnittelemaan ostosreissunsa huolellisesti, välttämään turhat hankinnat ja hyödyntämään ruokajätteet mahdollisimman tehokkaasti2.
Ruokayritysten on paitsi tuettava kuluttajia kohtuullisempiin valintoihin, myös pyrittävä itse kohtuullistamaan toimintaansa. Kohtuuden integroiminen yritystoimintaan edellyttää kriittistä pohdintaa kaikilta toimijoilta: Kuinka paljon ja millä menetelmillä ruokaa tuotetaan? Alkutuotannossa tämä voisi tarkoittaa paikallisiin olosuhteisiin sopeutumista vaikkapa uudistavien viljelytapojen kautta. Ruokateollisuuden toimijat puolestaan voisivat tarkastella huolellisesti tuotekehitystään: Täyttävätkö uudet tuotteet todellisia tarpeita vai luovatko ne vain uusia haluja? Vähittäiskaupan puolella olisi hyvä pohtia, tarvitsemmeko todella pitkiä karkkihyllyjä ja lukemattomia proteiinivanukkaiden makuvaihtoehtoja vai olisiko syytä antaa enemmän tilaa paikallisille sesonkivihanneksille ja muille vastuullisille tuotteille. Kaupat ja alkutuottajat voisivat myös tehdä yhteistyötä rohkaistakseen kuluttajia ostamaan niin sanotusti rumia vihanneksia, jotka eivät ulkonäkönsä vuoksi aina päädy ostoskoreihin, mutta ovat täysin käyttökelpoisia.
Kohtuus haastaa meidät tarkastelemaan kriittisesti sitä, mihin käytämme luonnon resursseja ja minkälaista ruokakulttuuria ylläpidämme. Kohtuus ei tarkoita kaikesta luopumista tai tiukkaan vegaaniruokavalioon siirtymistä, vaan pikemminkin harkittuja valintoja ja keskittymistä ihmisten perustarpeisiin. Nykyinen tapa, jolla tuotamme ja kulutamme ruokaa, on kestämätön ja ylittää luonnon kantokyvyn rajat. Ruokajärjestelmässä on tehtävä muutoksia, jotta ekosysteemit ja luonnon monimuotoisuus eivät heikkene entisestään. Kohtuus tarjoaa tähän lähestymistavan, joka alkaa muutoksista ihmisten asenteissa ja jokapäiväisissä valinnoissa. Kohtuuden kautta kaikki ruokatoimijat voivat kantaa vastuunsa tavalla, joka mahdollistaa jokaisen osallistumisen kestävämmän ruokajärjestelmän rakentamisen.
Jessica Jungell-Michelsson
PhD (Sustainability Science)
Sustainability Advisor & Co-Founder @ GRO Sustainability Advisors
