Teoista sanoihin: Regeneratiivinen dynamiikka tieteen kielelle

Lukuaika

Siirtyminen elämän elinkykyä vahvistavaan kehitykseen on välttämätöntä kestävyysmurroksen saavuttamiseksi yleistyvän näkemyksen mukaan. Esimerkiksi Euroopan unioni sekä yritysvastuuverkostot WBCSD ja FIBS nostavat tulevaisuuden tavoitteeksi regeneratiivisen eli uusintavan tai uudistavan lähestymistavan ja kasvun. Silti on edelleen laajasti epäselvää, mitä regeneratiivisuus tarkoittaa ja miten se kytkeytyy planetaaristen rajojen turvaamiseen, kuten luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin köyhtymisen lopettamiseen. Regeneratiivisen lähestymistavan tutkimus on ollut haastavaa luotettavien lähteiden ja esimerkkien vähyyden vuoksi, mutta viimeaikainen liikehdintä ehdottaa aiheen pian avautuvan paremmin tieteelliselle keskustelulle.

Kuvassa näkyy mullasta noussut vihreä taimi. Taustalla upea auringonvalo.

Kuva: Regeneraatio tarkoittaa uuden elinkykyisen elämän synnyn prosessia. Regeneratiivisen dynamiikan tutkimus kiinnostaa kasvavaa joukkoa tutkijoita ja käytännön toimijoita mahdollisuutena edistää kestävyysmurrosta.

Regeneratiivisen suuntauksen yleisessä ihanteessa ihminen integroituu kokemuksellisesti ja toiminnallisesti planetaarisiin prosesseihin. Regeneratiivinen lähestymistapa on havaittavissa monissa alkuperäiskansojen elämäntavoissa (Johnston 2022). Alan moderni suosio on noussut ruohonjuuritason toiminnan johdolla 1990-luvulta lähtien (Mang & Reed 2012). Nykyään usea eri tieteenala käsittelee regeneratiivisuutta, tosin eri alat kokoava ja regeneratiivista prosessia yleisesti kuvaava terminologia on vielä puuttunut. Siksi Nature Sustainability -lehdessä hiljattain julkaistu katsausartikkeli on tervetullut aloite regeneratiivisen lähestymistavan ja sen tutkimuksen vauhdittamiseksi; se luo pohjan regeneratiivisen prosessin ja siihen liittyvien käsitteiden ymmärtämiseksi läpi eri tieteenalojen (Fischer ym. 2024).

Lüneburgin yliopiston professori Jörn Fischerin johtama työryhmä havaitsi regeneraatioon liittyvissä käsitteissä olevan paljon yhtäläisyyksiä kestävyyden kannalta tärkeillä akateemisilla aloilla: ekologiassa, maataloudessa, taloustieteessä, johtamisessa, sosiologiassa ja psykologiassa. Ensin kirjoittajat määrittelivät näitä aloja yhdistäviä regeneratiivisuutta koskevia käsitteitä. Niiden pohjalta he laativat yleisen viitekehyksen, joka selittää regeneratiivisia järjestelmiä. Tällaiset järjestelmät ovat osittain itseään ylläpitäviä, mutta ne myös käyttävät esimerkiksi auringonvaloa, työvoimaa tai muita ulkopuolisia energianlähteitä ja resursseja ylläpitääkseen kehitystään. Regeneratiivissa järjestelmissä ihmiset tarkoituksenmukaisesti kasvattavat järjestelemän elinkykyä toiminnallaan. Regeneratiiviset järjestelmät tuottavat regeneratiivista dynamiikkaa, joka tarkoittaa jatkuvaa paranemiskehitystä järjestelmän tilassa. Julkaistu viitekehys regeneratiivisista järjestelmistä kattaa yhteiskunnan eri tasot yksilöistä aina luonnonvarojen hallintajärjestelmiin.

Regeneratiivisen suuntauksen tavoite on yleistää regeneratiivista dynamiikkaa yhteiskunnan eri ulottuvuuksissa tapahtuvissa vuorovaikutuksissa. 

Regeneratiivisten järjestelmien luomisessa on oleellista tarkastella, millaisista lähtökohdista ihmis- ja luonnonjärjestelmät eli yhteisesti elävät järjestelmät ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja minkä laatuista muutosta vuorovaikutus luo (Benne & Mang 2015). Jos elävien järjestelmien vuorovaikutus synnyttää elämän elinkykyä lisäävää muutosta, kyseessä saattaa olla regeneratiivinen dynamiikka. Regeneratiivisessa dynamiikassa on vielä keskeistä, että elävät järjestelmät eivät vain generoi eli lisää elämän elinkykyä kertaluonteisina tapahtumina, vaan ne pystyvät regeneroimaan eli uusintamaan sitä toistuvasti.

Toistaiseksi suhteellisen vähäinen vuoropuhelu tutkijoiden ja regeneratiivisen lähestymistavan käytännön harjoittajien välillä on johtunut esimerkiksi siitä, että monet alan harjoittajat eivät käytä tieteellisiä menetelmiä työnsä toteuttamiseksi tai selittämiseksi. Sen sijaan he saattavat kannattaa ”pluriversaalia” tietämistä, joka huomioi tapauskohtaisesti erilaiset tulkinnat, eri tietämisen tavat ja perustuu esimerkkeihin tosielämästä, ja toppuuttelevat tukeutumasta tieteelle tyypilliseen ”universaaliin”, yleistävään ja reduktiiviseen päättelyyn (Bellato ym. 2022). Lisäksi tutkijoiden voi olla vaikea löytää esimerkkejä aidosti regeneratiivisista projekteista, koska monet aloitteet kuvailevat toimintaansa regeneratiiviseksi onnistumatta kuitenkaan luomaan regeneratiivista dynamiikkaa käytännössä. Haasteiden lievittämiseksi Buckton ym. (2023) kehittivät suhteellisen helposti lähestyttävän käsitteellisen viitekehyksen, joka on suunnattu regeneratiiviseen lähestymistapaan vasta tutustuville tutkijoille.

Nykyinen regeneratiivista dynamiikkaa käsittelevä kirjallisuus on hajanaista, ja monet hyvin perustellutkin käsitteet saattavat sekoittua epämääräisiin määritelmiin tai pikemminkin ideologiseen kuin akateemiseen päättelyyn, kuten Fisher ym. (2024) huomauttavat. Johdonmukaisen terminologian luominen on tärkeää, jotta regeneratiivisen dynamiikan ideat voivat siirtyä marginaalisista keskusteluista kestävyystutkimuksen ja -murroksen keskiöön. Yleistävään terminologiaan kannustaminen saattaa ymmärrettävästi huolestuttaa joitain regeneratiivisen lähestymistavan käytännön toimijoita, jos he ajattelevat sen johtavan ”mekanistiseen”, elämän monimuotoisuutta ja rikkautta alentavaan vuorovaikutukseen. Niinpä regeneratiivisen lähestymistavan yhteydessä tuleekin painottaa, että alan ymmärtäminen vaatii henkilöltä kognitiivisen oppimisen lisäksi reflektiivistä kokemuksellista oppimista (Buckton ym. 2023). 

Regeneratiivinen lähestymistapa herättää kasvavaa kiinnostusta, vaikka varsinaisesti ala ei ole keksimässä mitään uutta. Ennemminkin regeneratiivinen lähestymistapa muistuttaa, että ihmiset voivat elää elämän hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ruokkivissa vuorovaikutuksissa suhteessa itseensä, yhteisöihin ja paikkoihin. Tutkijat voivat jatkossa olla merkittävässä roolissa yhteisen kielen löytämisessä sekä pohtimassa tapoja tuoda regeneratiivinen lähestymistapa nyky-yhteiskunnan eri ulottuvuuksissa tapahtuviin elävien järjestelemien vuorovaikutuksiin.

Lähteet

Bellato L, Frantzeskaki N & Nygaard CA (2022) Regenerative tourism: a conceptual framework leveraging theory and practice. Tourism Geographies 25: 1026–1046 https://doi.org/10.1080/14616688.2022.2044376

Benne B & Mang P (2015) Working regeneratively across scales – insights from nature applied to the built environment. Journal of Cleaner Production 109: 42–52 https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2015.02.037

Buckton SJ, Fazey I, Sharpe B, Om ES, Doherty B, Ball P, Denby K, Bryant M, Lait R, Bridle S, Cain M, Carmen E, Collins L, Nixon N, Yap C, Connolly A, Fletcher B, Frankowska A, Gardner G, James A, Kendrick I, Kluczkovski A, Mair S, Morris B & Sinclair M (2023) The Regenerative Lens: a conceptual framework for regenerative social-ecological systems. One Earth 6: 824–842 https://doi.org/10.1016/j.oneear.2023.06.006

Fischer J, Farny S, Abson DJ, Zuin Zeidler V, von Salisch M, Schaltegger S, Martín-López B, Temperton VM & Kümmerer K (2024) Mainstreaming regenerative dynamics for sustainability. Nature Sustainability 7: 964–972 https://doi.org/10.1038/s41893-024-01368-w

Johnston LJ (2022) Architects of abundance: indigenous regenerative food and land management systems and the excavation of hidden history. PhD thesis, University of Alaska Fairbanks, USA. 371 s. http://hdl.handle.net/11122/13122

Mang P & Reed B (2012) Regenerative development and design. Teoksessa: Meyers RA (toim.) Encyclopedia of Sustainability Science and Technology. Springer, New York, NY, s. 8855–8879. https://doi.org/10.1007/978-1-4419-0851-3_303

Sinua saattaa kiinnostaa myös: