Maaliskuun 18. päivänä Lukaker- ja Nessling-hankkeet järjestivät yhteistoiminnallisen työpajan, jossa ravintola-alan ammattilaiset ja elintarviketuottajat pääsivät kokoontumaan neljän luonnon monimuotoisuutta tukevan aterian ääreen.
Työpajassa pyrittiin kehittämään luonnon monimuotoisuutta tukevia aterioita paikallisista ja kotimaista raaka-aineista. Työpaja toimi foorumina Etelä-Pohjanmaan ravintoloille, ruokapalveluiden tarjoajille ja elintarviketuottajille, joiden yhteisenä tavoitteena on tuoda esiin ympäristön monimuotoisuuden ja lajirikkauden kannalta parempia raaka-aineita ja tukea suomalaisia yrityksiä löytämään uusia mahdollisuuksia kestävän kehityksen saralla.
Puhujana työpajassa oli väitöskirjatutkija Aino Tarkkio Turun yliopistosta. Tarkkio esitelmöi luonnon monimuotoisuuden perusteista, merkityksestä ruokajärjestelmissä ja siitä, mikä tekee ateriasta ympäristön monimuotoisuutta tukevan.
Esitelmän keskeisiä huomioita olivat muun muassa luonnon monimuotoisuuden ja hiilijalanjäljen välinen ero, maaperän kuormitus elintarviketuotannossa sekä eläin- ja kasvipohjaisia proteiineja yhdistävien hybridiruokatuotteiden mahdollisuudet.
Osallistujat jaettiin ravintola-alan ammattilaisia ja elintarviketuottajia sisältäviin sekaryhmiin, joissa he pääsivät luomaan neljä innovatiivista ateriaa: kalahampurilaisia ranskanperunoilla, järvikalalasagnea, kvinoalla ja suppilovahveroilla ryyditettyjä kana-soijapihvejä sekä villiyrttipestolla täytettyjä ahvenrullia.
Valmiit ateriat jaettiin ryhmien yhteisessä maistelutilaisuudessa, jonka pyrkimys oli kannustaa palautteenantoon ja herättää keskustelua.
Keskustelussa nousivat esiin erityisesti monimuotoisuudelle edulliset raaka-ainevalinnat; Erityisesti naudanlihan korvaaminen järvikalalla, kaurapohjaisten tuotteiden käyttäminen kastikkeissa, sekä kotimaisten ja luonnonvaraisten raaka-aineiden hyödyntäminen herättivät kiinnostusta.
Osallistujat kokivat reseptit helpoiksi hahmottaa ja valmistaa, erityisesti työpajan aloittaneen esitelmän pohjalta. Ateriat saivat myönteistä palautetta sekä maukkaudesta että ulkonäöstä. Erityisesti kalapohjaisia ruokia kehuttiin niiden miedosta ja miellyttävästä, hieman tonnikalaa muistuttavasta mausta. Reseptit olivat houkuttelevan näköisiä ja käytännöllisiä, ja niiden koettiin soveltuvan monipuolisesti erilaisiin keittiöympäristöihin, kuten koulu- ja työpaikkaruokaloihin.
Ryhmien esiintuomat haasteet liittyivät pääasiassa järvikalojen saatavuuteen ja hintaan. Myös tiettyjen aterioiden valmistamiseen liittyvät vaiheet, kuten pihvien tai kalarullien valmistamiseen liittyvä käsityö herätti keskustelua.
Huolimatta haasteista, työpaja kuitenkin osoitti, että luonnon monimuotoisuutta tukevat ateriat mielletään innostaviksi ja mahdollisiksi toteuttaa. Osallistujat arvostivat reseptien luovuutta ja helppoutta ja pitivät niitä merkittävänä askeleena kohti kestävämpiä ruokapalvelukäytäntöjä.
Osallistujat kuvailivat työpajaa mukaansatempaavaksi ja innostavaksi. Tilaisuudessa onnistuttiin saavuttamaan mielekäs tasapaino teorian, keskustelun ja käytännön toiminnan välillä. Ilmapiiri edisti avointa vuoropuhelua, ajatusten vaihtoa ja uusia ammatillisia yhteyksiä. Monet osallistujat arvostivat myös tilaisuutta tutustua paikallisiin tuotteisiin yhteistoiminnallisessa ympäristössä.
